Joulun toivotukset

Oikein rauhallista ja leppoisaa joulua toivottelee paimenpartio 🙂

Ei uutta auringon alla

Meilläpäs on harvinaisen hiljainen syksy, kun Nomppainen on vieläkin jumissa 😦 Jalan revähdys on kunnossa, mutta selkä vetää uudelleen jumiin tosi herkästi. Ennen tätä äksidenttiä Nova oli siis hutkitutkitusti vetreä eli mistään vanhoista jumeista ei ole kyse. Noh, mutta samaa vanhaa virttä lainatakseni: parempaan päin ollaan silti menossa ja potilaan olo on omasta mielestään faaaabulous 🙂

Nemo on edistynyt tokon Voivotteluiden kanssa. Kapteeni on kyllä niin hauska treenikaveri, kun siinä yhdistyy hillitön hassuttelija ja totinen torvensoittaja ❤ Annanpäs tässä vielä ilmaisen treenivinkin: Jos koiranne ällöää metallikapulaa, niin kannattaa vaihtaa se överi-isoon, niin siitä tuleekin tosi kiva 😛 Näin ainakin shelttilogiikalla.

Loppuun vielä pari utuista kuvaa lähipellolta söpöstä seurakoirasta: 

 

Potkapäivitys

Tässä on nyt semmoiset 1,5 kuukautta paranneltu Novan revähtänyt muskelia ja verytelty jumiin mennyttä selkää. Sanna on käynyt duunaamassa akupunktiota n.1-1,5 viikon välein ja apu on ollut huomattava. Sanna the Magic Needle 🙂 Viime viikonloppuna tosin tuli paranemiseen takapakkia. Oltiin häiriökoirakkona rauniokokeen tottiksissa, kun häiriökoira oli joutunut peruuttamaan osallistumisensa eikä paukkukestävää sijaista meinannut löytyä. Hommamme käsitti ympyrän kävelyä henkilöryhmässä ysimillisen laulaessa ja ruohonleikkurin säestäessä eli ihan toipilaalle sopivaa ajanvietettä. Valitettavasti vaan eräs kilpailijoista ei ollutkaan hallinnassa ja se juoksi härkkimään Novan perspuolta, kun käveltiin poispäin. Ei onneksi saatu lisäreikiä kotiinviemiseksi, mutta väistöliikkeiden takia Nomppa meni aivan superjumiin. Tiistain hoitokeikalla jalasta löytyi uusi ”knööli” ja selkänikamien välit oli lukossa. Nova on reagoinut hoitoihin hyvin, joten toivotaan, että tästäkin takapakista selvitään suht nopsasti 🙂

Häiriökoirana sumuisena aamuna

”Pikkuveljen” sairastaessa Nemon päässyt tokoilemaan, raunioille ja kettisesteille. Tokossa aloitettiin vuoden ohjattujen treenien tauon jälkeen suoraan kisanomaisella ja Nemppa yllätti olemalla n. 72,5 prosenttisesti kilttimies. Ruudussa houkuttelivat ruudun viereen joltain tippuneet namit ja seuraamisessa se vapautti itseään käännöksissä. ”Oho, se jatkukin vielä”. Raunioilla ollaan jo lisäilty haukkuilmaisua maalimiehille asti. Kettisesteet on kivoja. Tikkaissa pitää tukea takapäätä ja pituus tehdään poikittain. Pöytiä ei olla tehty ja se on kyllä itselleni ihan perisynti, koska Nompankin kanssa ne ”unohtuu” aina 😀

Kuvituskuva männä kesältä. (c) Isabella Fagerström

Loma jatkuu

Kesä vietettiin aika leppoisasti, ei treenattu liikoja vaan lenkkeiltiin, mökkeiltiin ja uitiin. Me kaikki taidettiin tykätä aikalailla 🙂

Elokuussa palailtiin takaisin treenisorvin ääreen. Uutuutena aloitettiin Heidi Levanderin raunioryhmässä HSKH:n riveissä ja täytyy sanoa, että olen tosi tyytyväinen. Paljon uusia treeniajatuksia, kiva jengi ja hyvää fiilistä 🙂

Tosin nyt näyttää valitettavasti siltä, että syyskausi jää kovin tyngäksi. Nova kaatui 1,5 viikkoa sitten metsälenkillä pahan näköisesti. Sille ei kuitenkaan alkutärskyn jälkeen jäänyt mitään vaivoja – tai niin ainakin luulin. Viime torstaina ihmettelin varsin ponnetonta suoritusta raunioilla, mutta pistin sen vaativien treenien piikkiin. Nyt kuitenkin viikonloppuna Nomppa oli niin surkeana Kuusankosken raunioilla, ettei jäänyt epäselväksi se, että jossain on nyt pakko olla vikaa tai kipuja. Heidi koplasi koiran läpi ja vasemmasta polvesta tuli reaktio. Arjessa ei siis ole ollut mitään ontumisia tms, ainoastaan rasituksen yhteydessä vaisua käytöstä ja Novalle erittäin epätavallista paineistumista ja hommien kesken jättämistä.

Saatiin onneksi aika ortopedi Piia Marttiselle Apexiin eiliselle. Polven vierestä, sisäreiden syvien lihasten alueelta löytyi mojova revähdys, jonka kevytkin koskettelu sai pikkumiehen kiljahtelemaan kivusta 😦 Lihas muljahteli ällöttävästi sormen alla, hyrrr… Myös koko alaselkä oli jumissa/venähtänyt, muttei ihan niin pahasti kuin jalka. Polvi, kinner ja selkä oli luustokuvissa edelleen priimakunnossa 🙂 Potilas-Nomppainen oli niin kovin reipas ja kiltti kivuista huolimatta.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa minimissään kuukauden remmilenkkeilyä (”voi kestää paljon pidempääkin”) ja riekkumiskieltoa höystettynä tulehduskipulääkkeillä. Lisäksi toki fyssaria ja akupunktiota. Onneksi ei siis sattunut vielä pahemmin, vaan selvittiin ”vain” pehmytkudosvaurioilla ja Nompasta pitäisi tulla vielä oiva menopeli 🙂 Toivotaan, että revähdys käyttäytyisi kiltisti ja paranisi nopsasti. Lisäksi omistajalle toivotaan pitkää pinnaa, vaikka Nova nyt onneksi onkin helppo arjessa ja sen pää kestää pitkätkin lepojaksot (jaa mitenniin kokemusta…) 😀

 

Odotellaan kuvauksiin pääsyä, uni maittoi jo 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kankku edestä ja sivusta, ei luustomuutoksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös selkä sai edelleen terveet paperit.

3-vee!

Pieni Nova-mies täytti eilen jo kolme vuotta, hui! Suuret onnittelut myös muille maagisille Secretmoor’s-sisaruksille 🙂

Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut turhankin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita 😀 Toisaalta pieni puupää on ollut niin mahdottoman reipas ja hieno harrastuskaveri, ettei paremmasta väliä.

Hip-hip-hurraa!

 

Minimies n. 3 kk kesällä 2011 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

Sama meno vieläkin. Ja Nemo on edelleen sitä mieltä, että ”pikkuveli” on niin pentu, että sille pitää leikkialistua ❤

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja tätäkin harrastetaan myös tänä päivänä. (c) Satu Tuomela

 

 

 

 

 

 

 

Nomppa kuuntelee tarkkaavaisena Pekka Korrin koulutuksessa syksyllä 2011. (c) Satu Tuomela

 

 

 

 

 

 

 

Maaliskuussa 2012 olikin jo näin kreisinhurja meno 😀 All time feivörittikuvan otti myös Satu T.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja nykyään ollaan näin komeita ja fotograafisia! 

Iso kiitos!

Eilen oli astetta jännempi päivä, kun kirjuri joutui/pääsi jaarittelemaan väitöskirjansa sisällöstä. Parin tunnin hiostelun jälkeen kuuluivat taikasanat siitä, että väitöskirja on hyväksytty eli tästä lähin saan taas nauttia vapaa-ajasta ja virallisimmissa yhteyksissä kirjaimista FT/PhD nimen edessä.

Koska treenikaverit ja koirapuolen ihmiset yleensäkin ovat tsempanneet ällistyttävissä määrin matkan varrella, haluan antaa juuri teille suuret kiitokset avusta, tsempeistä ja onnitteluista. Olette ihkuja!

 

Tämän virallisempaan poseen ei mitenkään kyennyt 😀

 

Raunioitunut sukukokous

Eilinen vietettiin (yllättävän) hyvässä säässä kotiraunioradalla. Treenattiin Tampereelta tulleen ID-jälkiryhmän kanssa, jossa mukana oli Novan kasvattaja Heidi äiti-Mantan ja sisko-Pennin kanssa. Penni oli ekan kerran raunioilla ja suoriutui uusista haasteista hienosti. Kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa, ihan samoja eleitä ja ilmeitä. Käyttäytymisessäkin paljon samaa, vaikka Penni onkin pippurisempi painos veljestään 🙂 Lisäksi mukaan lähti täältä Helsingin päästä Johanna reippaiden heelerpoikien kanssa. Kiitokset kaikille hauskasta päivästä! Pitää ottaa uusiksi 🙂

Meille oli varattu sekä rauniorata että rakennusetsintätalo-Bomba koko päiväksi, joten pystyttiin jakaantumaan kahteen porukkaan ja siten saatiin tehtyä useampi kierros. Ja välissä toki kunnon evästauko 🙂 Lopuksi vielä ammuttiin niin Novalle, Pennille kuin Mantallekin ja kaikki ottivat ampumiset erittäin coolisti. Nemokin oli tottakai meiningeissä mukana piällysmiehenä, makkaravahtina ja leikkisetänä (ja piti senkin kanssa ottaa joku pikkutreeni, mutta unohtui – hupsista!).

 

”Wuhuu, nyt mennään!”

 

 

 

 

 

 

”Heheh, raunioilla on kivaaa!”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Nuuh, nuuh, ei oo kyllä tuolla…”

 

 

 

 

 

 

 

”Tuollaaaaah!”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Hngh, täältä pääsee vielä lähemmäksi… Ehkä…”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Täällä pelastuskoira-Nomps, onks kaikki okei?”

 

 

 

 

 

 

 

”Sit jos sinä nakkii…?”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tasapainolautailua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puuhkahäntä pystyssä kohti uusia seikkailuja!

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei maha mittään, kivaa on ja kuola valuu 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

Äitille hali ❤ Nova on edelleen Mantan lellipoju 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pusipusi!

 

 

 

 

 

 

 

 

Penni viilettää 🙂 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puuhkahäntä vol. 2.

 

 

 

 

 

 

 

 

Virallinen potretti.

Mikä kesä?

Pari päivää sitten sanottiin, notta ”huh hellettä”, mutta nyt ollaan niinku ”missä villasukat”. Mutta eipä tuo mittään, säällä kuin säällä on hjuva fiilis päällä.

Kirjurilta pamahti polvi muutama viikko sitten, joten mitään karatepotkupitoista toimintaa ei olla päästy tekemään. Ja silti ollut taju kiire, kuis ny näin? Polvi teipattuna oon käynyt hortoilemassa mm. peko-treeneissä. Ollaan oltu hurjan reippaita ja tehty myös jälkeä ja esineruutua. Jäljellä totesin, että mitään apunameja on ihan turha laittaa, kun ne vaan nostaa liikaa ja nelivedon aivotoiminta lakkaa kokonaan 😀 Esineruutu on Novan mielestä hurjan hauskaa. Ja oikeastaan ohjaajastakin, kun ei tartte ite juosta 😉

Eilen mentiinkin semmoiseen paikkaan treenaamaan, että sus siunatkoon ja oksat pois! Paikkana nimittäin oli maailmanperintökohteemme (myös treeniryhmän vierailun jälkeen) Suomenlinna. Homman ideana oli partioida melkoisen isolla alueella. Meidän alue oli puolet Susisaaresta, lähtöpaikka Ehrensvärdin haudalta. Koska oltiin sairrraan nopeita, niin saatiin peräti kolme löytöä. Vettä vihmoi vaakatasossa, mutta se ei Nomppaa haitannut vaan se oli superhyperfiiliksissä. Niinkin fiiliksissä, että se päätti leiskauttaa parin metrin hypyn linnoituksen tokan kerroksen ikkuna-aukosta sisään… Onneksi siinä kohdin oli leveät ikkuna-laudat, koska pudotusta olisi ollut useampi metri. Lentoharjoittelua ja omatoimista ankkalammessa uimista lukuunottamatta reissu oli tosi onnistunut ja Suomenlinnasta näki ihan uudenlaisen puolen 🙂

Märkä pieni etsijä poseeraa ”kiven sisällä” Suokissa. 

 

 

Hellekeleillä käytiin poikain kanssa kroolailemassa. Molemmathan on aikamoisia uimamaistereita, joten polskuttelu kuuluu jokakesäisiin vakioharrastuksiin. Itsekin uskalsin heittää talviturkin.

Nemppa suhtautuu myös uimiseen intohimoisella otteella. Miksi mennä veteen kun voi aina hypätä?

 

 

Ja muistakaahan kaiken treenin ja hälinä keskellä relata ja katsella vaikka auringonlaskua. Nova näyttää mallia:

 

Eläimellistä äitienpäivää

Paljon onnitteluja Novan äidille Mantalle ja Nemon äippä Gildalle loistavien jälkikasvujen pakertamisesta 😀

Kirjuri käväisi aamusella oman pakertajansa luona kakuttelemassa, jonka jälkeen oli aika suunnata kohti Pakilan VPK:n järjestämään äitienpäivätapahtumaa, jossa Hepekon hälytysryhmä on mukana joka vuosi.

Aamulla sain puhelun, jossa kysyttiin josko voitaisiin osallistua Novan kanssa tottelevaisuusnäytökseen, kun sairastapauksen vuoksi oli koiravajetta. No miksipäs ei 🙂 Meidän tottisosuuteen kuului IPOR-luoksetulo eli jonkinlainen liikkestä istumisen, stoppiluoksetulon ja kaukokäskyjen yhdistelmä. Ikinä ei olla sitä tehty, mutta koska ollaan tokossa temppuratoja puuhailtu niin sen pohjalta mentiin. Nomppa suoriutui tehtävästään kunnialla ja teki jopa siistin eteenistumisen luoksariosuudessa. Tätä alettiin siis harkkaamaan BH:n jälkeen eli parissa viikossa ”kisakuntoon”, hyvä Nomps! Tottis- ja etsintänäytökset olivat päivän lopuksi, joten koirat saivat toimia aamupäivän rapsutuksen kohteina ja me ihmiset saimme vastailla peko- ja koira-aiheisiin kysymyksiin Hepekon ständillä.

Varsinaiseksi hittituotteeksi muodostui lasten (ja vähän aikuistenkin) keskuudessa pallon heittely innokkaalle mustavalkoiselle. Nova oli pallonsa kanssa varsin ”itseohjautuva”, se bongaili ständin läheisyydessä lapsia, joiden eteen se tiputti pallon ja vinkkasi silmällä, että ”you know what to do”. Palloa uskalsi jopa heittää pari koiria arkailevaa lapsosta, joten hienoa jos Nomppainen sai yhtään hälvennettyä koirakammoa 🙂  Kun kukaan ei tullut valittamaan, niin Nomppa sai hengata vapaana pallonsa kanssa, duuniliivit toki niskassa. Kyllä sai olla ylpeä pienestä herrasmiehestä, joka käyttäytyi korrektisti koko päivän. Välillä oli pakko pistää duunari pakkolomalle, kun sää oli varsin aurinkoinen ja kieli roikkui suusta. Novasta turhat lomautukset olivat toki täysin tarpeettomia ja se joko katseli angsti-ilmeellä omalta paikaltaan tai yritti vaivihkaa hipsiä takaisin hommiin.

Tässä kuvia päivän meiningeistä:

 

 

 

 

BH

Käytiin tänään Novan kanssa Saksanpaimenkoiraliiton Helsingin alajaoston järkkäämässä BH-kokeessa. Sää helli meitä, parhaimmillaan auton mittari näytti +23 C. Tuomarina kokeessa oli Martina Matikainen, joka oli tosi mukavan oloinen, mutta myös tarkka eikä todellakaan mikään ”eri-automaatti”. Koe oli oikein hyvin järkätty ja spk-ihmiset mukavia 🙂

Nova teki duunia aikalailla omalla tasollaan eli omistajasta toki äääärettömän hienosti 😉 Alussa oli luoksepäästävyys, jonka suhteen tuomari oli aika tiukka. Ei siis mitään käskyttelyä (paitsi sirun tsekkauksen ajan sai pitää kiinni). Nomps oli kiltisti ja sirukin löytyi, joten matka jatkui itse kokeeseen.

Arvonnassa saatiin erinomainen numero kolme eli aloitettiin yksilöliikkeillä tokassa parissa.

Hihnaseuruussa kontakti katkeili jonkin verran ja olisko joku käännöskin ollut löysänlainen. Muistaakseni henkilöryhmä ok. Arvosana taisi olla joko hyvä tai erittäin hyvä.

Hihnatta seuruu oli, ei niin yllättävästi, parempi kuin hihnallinen 😛 Välillä Nova painoi aikatavalla, mutta tuomarista nämä kohdat taisivat olla ne ”sopivan tiiviit”. Toinen täyskäännös oli kuulemma erinomainen, mutta toisessa löysyyttä. Novahan ei siis oikeasti osaa kääntyä vasemman kautta (eikä kyllä ohjaajakaan), joten yksikin erinomaiseksi luokiteltava räpellys on boonusta ja plussaa 😉 Arvosana: erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen oli ihan jees. Olisi toivonut tarkkaavaisempaa otetta (Nova vilkuili istuessaan ympärilleen). EH tai ERI?

Liikkeestä maahanmenossa tuli kehuja säpäkästä maahanmenosta. Nomps tuli suoraan sivulle (no kun ei sille ole muutakaan opetettu, hih…) ja pa oli vähän vino, joten arvosana romahti heti tyydyttävään.

Yksilöliikkeiden jälkeen mentiin paikkamakuuseen. Tässäkin liikkeessä tuomari sakotti heti arvosanan vähennyksellä, jos koira meni hitaahkosti alas tai ylös, nuuski vähänkin tms, joten oli siispä hyvä, että Nomppa teki niin hyvin kuin se vain osaa eli nopsat vaihdot ja tosi skarppi asenne. Tästä ansaitusti erinomainen 🙂

Tottisosuus siis hyväksytty 🙂

Seuraavaksi suunnattiin Kauklahden juna-asemalle kaupunkiosuuteen. Tässä vaiheessa ei enää jaksanut jänskättää, kun kaupungissa asustellaan ja Nova on liikenteen yms. suhteen lunki kaveri. Ohjeistuksena oli, että koira ei saa olla käskyn alla tai lyhyellä hihnalla. Aluksi normisti ilmoittautuminen tiiviissä henkilöryhmässä, jossa mukana myös ”tulevaisuuden pk-harrastaja” eli lapsityövoimaakin käytettiin hyväksi 😀 Kaupunkiosuus oli kaiketi aika koeohjeen mukainen, kun vastaan tuli niin lenkkeilijää, pyöräilijää kuin koiraakin ja autokin muisti pysähtyä kysymään ohjeistuksia.   Nova käyskenteli kaupunkikävelyn läpi coolisti, hihna jopa löysällä ja kontaktia hakien. Ihan kuin se olisi tiennyt, että nyt kannattaa olla kiltisti 😉 Lopuksi koira kiinni puuhun ja häiriökoira ohitti vielä uudemman kerran. Paikalle jätön ajan Nova herkutteli citypupujen jättämillä ylläreillä (”no kun en ole käskyn alla, niin tasan tarkkaan syön”), ohittava koira ei kiinnostanut pätkääkään. Tuomari sanoi, että ”koira suhtautuu rauhallisesti ja välinpitämättömästi ohikulkijoihin, koiriin ja liikenteeseen” eli myös kaupunkiosuus hyväksytysti läpi.

Niin siis pääsi käymään, että Nova on tästä lähtien pidemmällä kaavalla sanottuna BH Secretmoor’s Kind of Magic. Hieno mies tuo pieni mustavalkoinen!

Loppufiilistelyiksi vielä Johanna Jokisen ottamia mahtikuvia about viikon takaisista treeneistä: