Käytiin eilen taas Novan kanssa lääkärillä korvatulehduksen ”kontrollissa”. Lainausmerkit sen takia, että tiesin (ja puhelimessa myös jo vinkkasin), ettei korva ole vieläkään kunnossa. Vaikka ravistelut ja päänkallistelut on vähentyneet, ja potilas on reipas, niin oireita on kipulääkkeistä huolimatta. Vasemman korvan tärykalvo oli nätin pinkki ja sileä, mutta oikea oli edelleen röpelöinen ja kellertävä. Lääkäri pohti, että  tärykalvo näytti siltä, kuin se olisi mennyt puhki ja sitä kautta pöpöt olisivat päässeet korvan sisuksiin. Novalla kun korvakäytävät on ihan siistit (oikea korvalehti vähän punoitti) eli tulehdus ei ole normaalisti levinnyt ulkokorvasta sisään. Anyways, saatiin toinen kolmen viikon antibioottikuuri ja jos sekään ei tehoa, niin sitten kuvataan pää ja tarvittaessa puhkotaan tärykalvo uudestaan, että voidaan huuhdella välikorva.

Nomppa oli tapansa mukaan huoleton potilas, ja vaikka otoskooppi korvassa vinkumisesta päätellen sattui inhasti, niin lääkäri sai pusun palkakseen. Tasapainokin tuntuu olevan jo kondiksessa, kun hoito-ohjeieta saadessani potilas päätti lähteä tutkimusmatkalle ikkunalaudalle keikkumaan ja metalliselle tutkimuspöydällekin se kovasti halusi 🙂