Niin se on tämäkin vuosi mennyt hurjan nopeasti. Vuoteen 2013 mahtui niin onnistumisia kuin sairastelujakin, mutta ehkä silti plussan puolelle jäätiin. Ainakin opittiin paljon ja tutustuttiin uusiin kaksi- ja nelijalkaisiin tyyppeihin 🙂

Nemo:

”Nemo saa jatkaa hyväksi havaitulla polullaan aksailemalla ja toksailemalla. Jotain ihan uuttakin olisi kiva kokeilla.” 

Kapteenin osalta vuosi alkoi sairastellen. Nemppaisella oli ensin munuaisaltaan tulehdus ja kitalaesta leikattiin viattomaksi osoittautunut patti. Pikkumies toipui näistä hyvin. Nemo kävi näiden jälkeen muutamissa aksakisoissa Jennan kanssa ja muistaakseni yksi nollakin joistain kisoista tuli. Treenit sujuivat nousujohteisesti eikä ajatus SM-kisoista tuntunut mahdottomalta.

IMG_6898m

Kesän koittaessa selkä alkoi oireilla jumituksina. Entinen riekkupetteri oli ahdistunut hipsuliini. Käytiin hierojalla, fyssarilla ja osteopaatilla. Levossa selkä oli ihan ok, mutta treenatessa se alkoi helposti jumittelemaan uudestaan. Elokuussa repertuaariin otettiin akupunktiohoidot ja parin viikon Rimadyl-kuurinkin Nemppainen joutui popsimaan. Yhdistelmä akupunktio, tulehduskipulääkekuuri ja lepo toi vihdoin avun. Syys-lokakuussa selkä alkoi olla ok ja Kapteeni oma itsensä eli iloinen tättähäärä. Marraskuussa käytiin vielä varmuuden vuoksi kuvauttamassa koko kroppa. Luusto oli hyvässä kondiksessa, joten harrastussuunnitelmia ei tarvitse vielä haudata 🙂

Osana Nemon ”kuntoutussuunnitelmaa” oli lenkit ja leikit törmäysvapaiden kavereiden kanssa. Tässä mennään eikä meinata Toivo-collien kanssa 🙂

IMG_1099

 

 

 

 

 

 

 

Nyt ollaankin päästy jo vähän treenien makuun. Uutuuksina Nemokin on päässyt pekoilemaan ja niin haku, rauniohommat kuin partiointikin on ollut siitä huisin kivaa 🙂

Nemppainen surffailemassa Etelä-Suomen Shelttien rauniotreeneissä

IMG_2159

 

 

 

 

 

 

Nova:

Novan kanssa voitaisiin startata kisapuolella lajissa jos toisessakin ja Nova haluaisi ainakin hakumetsälle ja peko-puolen juttuihin mukaan, mutta aika näyttää mihin kaikkeen ehditään.”

Tokon puolella tavoitteet kisauran startista täyttyivät paremmin kuin hyvin. Pienisuuri mies aloitti tänä vuonna koeuransa muistaakseni toukokuussa. Tuloksena oli ALO1. Tokan kerran kokeiltiin elokuussa seuramestiksissä, joista kotiinviemisinä saatiin AVO1 ja seuramestaruus. Tämän jälkeen alkoi valitettavasti myös Nomppaisella saikkariputki. Ensin se toheloi itsensä kuvauskuntoon metallikapulan kanssa. Pientä niskajumia lukuunottamatta tästä onneksi selvittiin loppupeleissä ehjin jäsenin (ja hampain).

Seuramestaria naurattaa

DSCF1458

 

 

 

 

 

 

Tapaturmasta toivuttua ehdittiin hetki taas harrastella. Tokon lisäksi päälajiksi on noussut pelastuskoiratoiminta ja tarkemmin haku+rauniot, joiden parissa syksy meni aika pitkälti. Nova on osoittautunut hienoksi pieneksi pelastuskoiran aluksi ja toivottavasti päästäisiin joskus auttamaan tositoimissa 🙂

Secretmoor’s-leirillä Virroilla syyskuussa

1381698_10153300364010640_735138907_n

 

 

 

 

 

 

 

Marraskuun alussa Nomppa alkoi oireilemaan epämääräisesti pään aluetta. Myös sen yleisolemus oli vaisuksi ja normaalisti niin varmaluontoinen helppoheikki muuttui säpsyileväksi. Eläinlääkärissä syyksi paljastui sisäkorvan tulehdus. Pöpöt olivat luultavasti päässeet sisuksiin tärykalvossa olleen reiän kautta, josta muistona tosin oli vain pieni arpi eikä haisuakaan, milloin kalvo olisi voinut puhjeta. Korvaa paranneltiin kokonaiset 6 viikkoa eli pikkuhiljaa palaillaan Novankin kanssa normielämään ja toivotaan, ettei homma uusiudu.

Fiksu rauniokoiranen 😉

IMG_2180

 

 

 

 

 

 

Agilityssä luovuttiin ajanpuutteen vuoksi ryhmäpaikasta ulkokaudelle siirryttäessä. Itsenäisesti ollaan käyty muutamaan kertaan Ojangossa pitämässä taitoja yllä ja vähän ehkä uuttakin opettelemassa 🙂 Lisäksi käytiin Somerolla lampaita paimentelemassa. Intoa on, mutta järkeä ei 😀

Lampoja moikkaamassa. (c) Sanna Kiretti

1073250_10153004897845640_2073056146_o

 

 

 

 

 

 

Mitä ensi vuonna?

Vuodelle 2014 toivotaan edellistä vuotta runsaammin terveyttä! Ihan kahmalokaupalla, pliis!

Nemon osalta lajikohtaiset tavoitteet kohdistuvat agilityn puolelle eli toivon mukaan päästään taas kisakentille. Tokon puolella katsotaan, miten voittajan liikkeiden opettelu herra Minä Itsen kanssa sujuu ja edetään sen mukaan. Mahdollisuuksien mukaan Nemppa pääsee myös peko-treeneihin mukaan, kun ne tuntuvat olevan minimiehelle mieleen 🙂

1379763_10153320931250640_356408553_n

Novan kanssa startataan voittajassa ja ehkä myös korkataan kuninkuusluokka, jos palaset loskahtelee hyvin yhteen 🙂 Käyttäytymiskokeessakin pitäisi käydä pyörähtämässä ja jos peko-treenit sujuvat yhtä nousujohteisesti, niin A-kokeet niin haussa kuin raunioillakin voisivat tulla kyseeseen. Itseä pitäisi kouluttaa myös ainakin suunnistuksen ja etsinnän suhteen. Novalle (ja miksei Nemollekin) on hommattu myös paimennuskortti Seutulan lambeille, mutta mitään kisatavoitteita paimennuksen suhteen ei todellakaan ole.

Tärkeintä kuitenkin on, että tehdään hyvällä fiiliksellä ja yhdessä, mitä sitten ikinä tehdäänkin. Ei oteta turhia paineita tai yritetä olla jotain muuta. Toisiin vertailu on ehdottoman no-no 🙂 Varataan aikaa myös lekottelulle ja rauhalliselle yhteiselolle.

Toivotamme siis onnea ja menestystä ensi vuodelle ja suuret kiitokset kaikille treenikavereille ja kouluttajille tästä vuodesta 🙂

IMG_2807_new-year-267