Mikä kesä?

Pari päivää sitten sanottiin, notta ”huh hellettä”, mutta nyt ollaan niinku ”missä villasukat”. Mutta eipä tuo mittään, säällä kuin säällä on hjuva fiilis päällä.

Kirjurilta pamahti polvi muutama viikko sitten, joten mitään karatepotkupitoista toimintaa ei olla päästy tekemään. Ja silti ollut taju kiire, kuis ny näin? Polvi teipattuna oon käynyt hortoilemassa mm. peko-treeneissä. Ollaan oltu hurjan reippaita ja tehty myös jälkeä ja esineruutua. Jäljellä totesin, että mitään apunameja on ihan turha laittaa, kun ne vaan nostaa liikaa ja nelivedon aivotoiminta lakkaa kokonaan 😀 Esineruutu on Novan mielestä hurjan hauskaa. Ja oikeastaan ohjaajastakin, kun ei tartte ite juosta 😉

Eilen mentiinkin semmoiseen paikkaan treenaamaan, että sus siunatkoon ja oksat pois! Paikkana nimittäin oli maailmanperintökohteemme (myös treeniryhmän vierailun jälkeen) Suomenlinna. Homman ideana oli partioida melkoisen isolla alueella. Meidän alue oli puolet Susisaaresta, lähtöpaikka Ehrensvärdin haudalta. Koska oltiin sairrraan nopeita, niin saatiin peräti kolme löytöä. Vettä vihmoi vaakatasossa, mutta se ei Nomppaa haitannut vaan se oli superhyperfiiliksissä. Niinkin fiiliksissä, että se päätti leiskauttaa parin metrin hypyn linnoituksen tokan kerroksen ikkuna-aukosta sisään… Onneksi siinä kohdin oli leveät ikkuna-laudat, koska pudotusta olisi ollut useampi metri. Lentoharjoittelua ja omatoimista ankkalammessa uimista lukuunottamatta reissu oli tosi onnistunut ja Suomenlinnasta näki ihan uudenlaisen puolen 🙂

Märkä pieni etsijä poseeraa ”kiven sisällä” Suokissa.

Hellekeleillä käytiin poikain kanssa kroolailemassa. Molemmathan on aikamoisia uimamaistereita, joten polskuttelu kuuluu jokakesäisiin vakioharrastuksiin. Itsekin uskalsin heittää talviturkin.

Nemppa suhtautuu myös uimiseen intohimoisella otteella. Miksi mennä veteen kun voi aina hypätä?