Tässä on nyt semmoiset 1,5 kuukautta paranneltu Novan revähtänyt muskelia ja verytelty jumiin mennyttä selkää. Sanna on käynyt duunaamassa akupunktiota n.1-1,5 viikon välein ja apu on ollut huomattava. Sanna the Magic Needle 🙂 Viime viikonloppuna tosin tuli paranemiseen takapakkia. Oltiin häiriökoirakkona rauniokokeen tottiksissa, kun häiriökoira oli joutunut peruuttamaan osallistumisensa eikä paukkukestävää sijaista meinannut löytyä. Hommamme käsitti ympyrän kävelyä henkilöryhmässä ysimillisen laulaessa ja ruohonleikkurin säestäessä eli ihan toipilaalle sopivaa ajanvietettä. Valitettavasti vaan eräs kilpailijoista ei ollutkaan hallinnassa ja se juoksi härkkimään Novan perspuolta, kun käveltiin poispäin. Ei onneksi saatu lisäreikiä kotiinviemiseksi, mutta väistöliikkeiden takia Nomppa meni aivan superjumiin. Tiistain hoitokeikalla jalasta löytyi uusi ”knööli” ja selkänikamien välit oli lukossa. Nova on reagoinut hoitoihin hyvin, joten toivotaan, että tästäkin takapakista selvitään suht nopsasti 🙂

Häiriökoirana sumuisena aamuna

10702118_10154689496595640_4589170174866372050_n

”Pikkuveljen” sairastaessa Nemon päässyt tokoilemaan, raunioille ja kettisesteille. Tokossa aloitettiin vuoden ohjattujen treenien tauon jälkeen suoraan kisanomaisella ja Nemppa yllätti olemalla n. 72,5 prosenttisesti kilttimies. Ruudussa houkuttelivat ruudun viereen joltain tippuneet namit ja seuraamisessa se vapautti itseään käännöksissä. ”Oho, se jatkukin vielä”. Raunioilla ollaan jo lisäilty haukkuilmaisua maalimiehille asti. Kettisesteet on kivoja. Tikkaissa pitää tukea takapäätä ja pituus tehdään poikittain. Pöytiä ei olla tehty ja se on kyllä itselleni ihan perisynti, koska Nompankin kanssa ne ”unohtuu” aina 😀

Kuvituskuva männä kesältä. (c) Isabella Fagerström 10629352_10154497617560640_8080734007493734384_o

Mainokset