Joulun toivotukset

Oikein rauhallista ja leppoisaa joulua toivottelee paimenpartio 🙂

Potkapäivitys

Tässä on nyt semmoiset 1,5 kuukautta paranneltu Novan revähtänyt muskelia ja verytelty jumiin mennyttä selkää. Sanna on käynyt duunaamassa akupunktiota n.1-1,5 viikon välein ja apu on ollut huomattava. Sanna the Magic Needle 🙂 Viime viikonloppuna tosin tuli paranemiseen takapakkia. Oltiin häiriökoirakkona rauniokokeen tottiksissa, kun häiriökoira oli joutunut peruuttamaan osallistumisensa eikä paukkukestävää sijaista meinannut löytyä. Hommamme käsitti ympyrän kävelyä henkilöryhmässä ysimillisen laulaessa ja ruohonleikkurin säestäessä eli ihan toipilaalle sopivaa ajanvietettä. Valitettavasti vaan eräs kilpailijoista ei ollutkaan hallinnassa ja se juoksi härkkimään Novan perspuolta, kun käveltiin poispäin. Ei onneksi saatu lisäreikiä kotiinviemiseksi, mutta väistöliikkeiden takia Nomppa meni aivan superjumiin. Tiistain hoitokeikalla jalasta löytyi uusi ”knööli” ja selkänikamien välit oli lukossa. Nova on reagoinut hoitoihin hyvin, joten toivotaan, että tästäkin takapakista selvitään suht nopsasti 🙂

Häiriökoirana sumuisena aamuna

”Pikkuveljen” sairastaessa Nemon päässyt tokoilemaan, raunioille ja kettisesteille. Tokossa aloitettiin vuoden ohjattujen treenien tauon jälkeen suoraan kisanomaisella ja Nemppa yllätti olemalla n. 72,5 prosenttisesti kilttimies. Ruudussa houkuttelivat ruudun viereen joltain tippuneet namit ja seuraamisessa se vapautti itseään käännöksissä. ”Oho, se jatkukin vielä”. Raunioilla ollaan jo lisäilty haukkuilmaisua maalimiehille asti. Kettisesteet on kivoja. Tikkaissa pitää tukea takapäätä ja pituus tehdään poikittain. Pöytiä ei olla tehty ja se on kyllä itselleni ihan perisynti, koska Nompankin kanssa ne ”unohtuu” aina 😀

Kuvituskuva männä kesältä. (c) Isabella Fagerström

Vuosi 2013

Niin se on tämäkin vuosi mennyt hurjan nopeasti. Vuoteen 2013 mahtui niin onnistumisia kuin sairastelujakin, mutta ehkä silti plussan puolelle jäätiin. Ainakin opittiin paljon ja tutustuttiin uusiin kaksi- ja nelijalkaisiin tyyppeihin 🙂

Nemo:

”Nemo saa jatkaa hyväksi havaitulla polullaan aksailemalla ja toksailemalla. Jotain ihan uuttakin olisi kiva kokeilla.” 

Kapteenin osalta vuosi alkoi sairastellen. Nemppaisella oli ensin munuaisaltaan tulehdus ja kitalaesta leikattiin viattomaksi osoittautunut patti. Pikkumies toipui näistä hyvin. Nemo kävi näiden jälkeen muutamissa aksakisoissa Jennan kanssa ja muistaakseni yksi nollakin joistain kisoista tuli. Treenit sujuivat nousujohteisesti eikä ajatus SM-kisoista tuntunut mahdottomalta.

Kesän koittaessa selkä alkoi oireilla jumituksina. Entinen riekkupetteri oli ahdistunut hipsuliini. Käytiin hierojalla, fyssarilla ja osteopaatilla. Levossa selkä oli ihan ok, mutta treenatessa se alkoi helposti jumittelemaan uudestaan. Elokuussa repertuaariin otettiin akupunktiohoidot ja parin viikon Rimadyl-kuurinkin Nemppainen joutui popsimaan. Yhdistelmä akupunktio, tulehduskipulääkekuuri ja lepo toi vihdoin avun. Syys-lokakuussa selkä alkoi olla ok ja Kapteeni oma itsensä eli iloinen tättähäärä. Marraskuussa käytiin vielä varmuuden vuoksi kuvauttamassa koko kroppa. Luusto oli hyvässä kondiksessa, joten harrastussuunnitelmia ei tarvitse vielä haudata 🙂

Osana Nemon ”kuntoutussuunnitelmaa” oli lenkit ja leikit törmäysvapaiden kavereiden kanssa. Tässä mennään eikä meinata Toivo-collien kanssa 🙂

 

 

 

 

 

 

 

Nyt ollaankin päästy jo vähän treenien makuun. Uutuuksina Nemokin on päässyt pekoilemaan ja niin haku, rauniohommat kuin partiointikin on ollut siitä huisin kivaa 🙂

Nemppainen surffailemassa Etelä-Suomen Shelttien rauniotreeneissä

 

 

 

 

 

 

Nova:

”Novan kanssa voitaisiin startata kisapuolella lajissa jos toisessakin ja Nova haluaisi ainakin hakumetsälle ja peko-puolen juttuihin mukaan, mutta aika näyttää mihin kaikkeen ehditään.”

Tokon puolella tavoitteet kisauran startista täyttyivät paremmin kuin hyvin. Pienisuuri mies aloitti tänä vuonna koeuransa muistaakseni toukokuussa. Tuloksena oli ALO1. Tokan kerran kokeiltiin elokuussa seuramestiksissä, joista kotiinviemisinä saatiin AVO1 ja seuramestaruus. Tämän jälkeen alkoi valitettavasti myös Nomppaisella saikkariputki. Ensin se toheloi itsensä kuvauskuntoon metallikapulan kanssa. Pientä niskajumia lukuunottamatta tästä onneksi selvittiin loppupeleissä ehjin jäsenin (ja hampain).

Seuramestaria naurattaa

 

 

 

 

 

 

Tapaturmasta toivuttua ehdittiin hetki taas harrastella. Tokon lisäksi päälajiksi on noussut pelastuskoiratoiminta ja tarkemmin haku+rauniot, joiden parissa syksy meni aika pitkälti. Nova on osoittautunut hienoksi pieneksi pelastuskoiran aluksi ja toivottavasti päästäisiin joskus auttamaan tositoimissa 🙂

Secretmoor’s-leirillä Virroilla syyskuussa

 

 

 

 

 

 

 

Marraskuun alussa Nomppa alkoi oireilemaan epämääräisesti pään aluetta. Myös sen yleisolemus oli vaisuksi ja normaalisti niin varmaluontoinen helppoheikki muuttui säpsyileväksi. Eläinlääkärissä syyksi paljastui sisäkorvan tulehdus. Pöpöt olivat luultavasti päässeet sisuksiin tärykalvossa olleen reiän kautta, josta muistona tosin oli vain pieni arpi eikä haisuakaan, milloin kalvo olisi voinut puhjeta. Korvaa paranneltiin kokonaiset 6 viikkoa eli pikkuhiljaa palaillaan Novankin kanssa normielämään ja toivotaan, ettei homma uusiudu.

Fiksu rauniokoiranen 😉

 

 

 

 

 

 

Agilityssä luovuttiin ajanpuutteen vuoksi ryhmäpaikasta ulkokaudelle siirryttäessä. Itsenäisesti ollaan käyty muutamaan kertaan Ojangossa pitämässä taitoja yllä ja vähän ehkä uuttakin opettelemassa 🙂 Lisäksi käytiin Somerolla lampaita paimentelemassa. Intoa on, mutta järkeä ei 😀

Lampoja moikkaamassa. (c) Sanna Kiretti

 

 

 

 

 

 

Mitä ensi vuonna?

Vuodelle 2014 toivotaan edellistä vuotta runsaammin terveyttä! Ihan kahmalokaupalla, pliis!

Nemon osalta lajikohtaiset tavoitteet kohdistuvat agilityn puolelle eli toivon mukaan päästään taas kisakentille. Tokon puolella katsotaan, miten voittajan liikkeiden opettelu herra Minä Itsen kanssa sujuu ja edetään sen mukaan. Mahdollisuuksien mukaan Nemppa pääsee myös peko-treeneihin mukaan, kun ne tuntuvat olevan minimiehelle mieleen 🙂

Novan kanssa startataan voittajassa ja ehkä myös korkataan kuninkuusluokka, jos palaset loskahtelee hyvin yhteen 🙂 Käyttäytymiskokeessakin pitäisi käydä pyörähtämässä ja jos peko-treenit sujuvat yhtä nousujohteisesti, niin A-kokeet niin haussa kuin raunioillakin voisivat tulla kyseeseen. Itseä pitäisi kouluttaa myös ainakin suunnistuksen ja etsinnän suhteen. Novalle (ja miksei Nemollekin) on hommattu myös paimennuskortti Seutulan lambeille, mutta mitään kisatavoitteita paimennuksen suhteen ei todellakaan ole.

Tärkeintä kuitenkin on, että tehdään hyvällä fiiliksellä ja yhdessä, mitä sitten ikinä tehdäänkin. Ei oteta turhia paineita tai yritetä olla jotain muuta. Toisiin vertailu on ehdottoman no-no 🙂 Varataan aikaa myös lekottelulle ja rauhalliselle yhteiselolle.

Toivotamme siis onnea ja menestystä ensi vuodelle ja suuret kiitokset kaikille treenikavereille ja kouluttajille tästä vuodesta 🙂

Mumsmums, Mush

Nyt kun ei treenailla, niin olen keskittynyt poikain lellimiseen. Ne on saaneet uusia leluja odottamaan käyttöä (onpas reilua, hih) ja herkkuja. Lähieläinkaupassa pyörähtäessäni mukaan tarttui myös Mushin B.A.R.F. Vaisto -palleroita. Saman lafkan pötköt on tuttuja, mutta raakapullat vaikuttivat käteviltä, joskin hippasen kalliimmalta. Mutta tokihan nyt mamman mussukoille… Koska verenhimoiset paimenet ovat jo kokeneita raakaruokailijoita, otin suoraan All Breeds Formulan kana-kalkkuna-lohi-pullia. Aloitteleville raakailijoille näyttäisi olevan tarjolla Starter Formula -nimikkeellä kulkevia Vaisto-tuotteita ja pennuille oma Puppy Formula -sarjansa. Meidän ahmatit tuntien olisi ollut ihme (ja erittäin, erittäin huonoa mainosta), jos pyörykät eivät olisi tehneet kauppansa. Ja hyvinhän ne tuntuivat maistuvan, jopa siinä määrin, että sulatusaikana meinasi omistajalta mennä hermo kyttäävään ja errrrittäin nälkäiseen tehokaksikkoon. Vaikkaa tuotesarja on uusi, näyttäisi niitä saavan varsin kattavasti ympäri maan. Ojankolaisille tiedoksi, että myös Agipala-auto näyttäisi myyvän niitä.

Jos siis kiinnostaa kokeilla Mushin uutta sarjaa, mene osoitteeseen www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria ja lunasta ilmainen 800 gramman pussi.

Putket sikinsoki ja muita hakusanoja

Blogiin johtaneiden hakusanojen stalkkaus on hauskaa puuhaa. Osa saa ehkä vastinetta kuukkeloinnilleen, mutta jotkut tuskin löytävät vastauksia kysymyksiinsä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu tämä allaoleva, kovin hämmentävä listaus. Vassokuu!

”Putket sikinsoki”: No joo, ryhmärämän jäljiltä on kyllä joskus putket seinillä ja esteet palasina, mutta ei onneks kovin usein 😀

”Villakoiranpentu”: Ei taida olla suunnitelmissa. Me tyydytään ihan vaan omatuotantovillakoiriin, joiden pentutehdas löytyy soffan alta.

”Numero kolme”: Damn, ei ole numero kolmostakaan luvassa, kun aika ja puitteet ovat rajalliset 😦

”Ylikasvanut shetlanninlammaskoira”: Nemo ei kovin isoksi päässyt venähtämään, joten tämäkin hakuilija joutui tyytymään eioohon meidän blogin osalta. Sori hei!

”Pitoharjoituksia vatsalihaksille”: Pitoharjoituksista voi löytyä juttua, mutta vatsalihakset ei kyllä siinä touhussa kasva 😀 Tai jos koira pitää kapulaa ja ohjaaja huhkii vieressä?

”Koira kierii lumessa”: Tätä spektaakkelia voi seurata livenä joka päivä liiankin kanssa. Novan bravuuri on heittäytyä jäälle ketarat ojossa ja odottaa, että mamma vetäisi eteenpäin. Juuei, saan vielä syytteen koiran pahoinpitelystä 😛

”Vaihtarina maha”: Täältä löytyy, annetaan ilmaiseksi hyvään kotiin tai vähän huonompaankin!

”Bolognese pentu” ja ”bolognese uiminen”: Kovasti bolognese-ihmiset ovat kiinnostuneita meitin blogista, vaikka kovin paljoa ei paimentimet kai bolognalaisilta näytä?

”Wr of dead”: Aha. Joo.

”Nadi killeri”: Terveisiä Valkeakoskelle 😀 Ei se Nadi kyllä kovin killeriltä vaikuttanut…

”Teens pussi guut”: Teini löytyy, pussi osataan, joten guutguut!

”Jäljestys tarvikkeet metrilaku”: JOO! Erinomainen idea!

”Sheltti rintakarva”: Kyllä löytyy yksi jos toinenkin! Jää hasselhoffit kakkoseksi!

 

Ekat SM-treenit ja kevätkuvia

Pitkänä perjantaina armas Hopealuoti starttasi jo aamutuimaan kohti Vantaata ja ekoja tokon SM-joukkuetreenejä. Sää oli kurja, vettä ja räntää vuoronperään. Mutta mikäpäs reippaita hskh:laisia lannistaisi 🙂 Niin, paitsi itse duunari eli Nepsu oli vähän eri mieltä… Jo kotona se oli sitä mieltä, ettei nyt tarttis minnekään lähteä vaan nukkua lämpimässä, jookoskookos? Fiksu koira 😉

Päivän liikkeiksi olin valinnut liikkeestä maahan, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen ja liikkeet siis kisamaisesti. Erityisesti huomiota siirtymisiin, kun Nemo haahuilee helposti omiaan.

Liikkeestä maahan: ”Öääähmgrhyöääh!”, sanoi Nemo kun maahan meni eli pientä vastarintaa havaittavissa 😛 Itse liike oli ok, mutta valitusvirret tuskin yhteistyöpisteitä nostaa.

Luoksetulo: No problemos.

Liikkeestä seisominen: Meni maahan, taas! Korjasin seisomaan ja toka yritys ok (etutassu ilmassa, märkää yök!). Käskymuutos odota –> odo testauksen alla, alustavat tulokset lupaavia.

Siirtymiset: Aluksi haahuilua ja Pia-tuomaria olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Pyysin Sanna-liikkurilta jotain pientä paikkavenkslausta tms ja sitä saatiinkin 🙂 Loppua kohden siirtymiset parani. Nemon kanssa siis ei ole mitään karkaamisongelmia tai muuta isompaa, mutta Camel Boots -miehenä Nep mielellään kuljeskelisi edellä ja siirtyisi omatoimisesti liikkurin osoittamaan paikkaan. Vähän voisi välissä tietysti kerjätä rapsutuksia liikkurilta tai tuomarilta, kun mammalla taas kestää!

Jos vielä loppuun heittäisi muutaman enemmän tai vähemmän keväisen kuvan. Ekat on Ojangosta ja vikat lähikalliolta. Aika paljon eroa lumen määrässä 🙂

 

 

 

 

Agietsintäviikonloppu

Tälle viikonlopulle oli varattu tarpeeksi aktiviteetteja. Perjantai-iltana oltiin Nemon kanssa Matti Levannon koulutuksessa Ojangossa. Treenit olivat tosi hyvät, harmi vaan että olin niin väsynyt, ettei ajatus oikein luistanut tai töppönen noussut. Kontakteihin olen tosi tyytyväinen ja piilossa olevat putkensuut ei haitanneet edes pimeässä 🙂 Välistävetoja pitäisi jaksaa treenata tai lähinnä omaa ajoitusta.

Lauantaina molemmat koirat pääsivät siisteihin sisätreeneihin Sporttikoirahallille. Nemon kanssa tehtiin hankalia keppikulmia, imu oli hyvä 🙂 Nova pääsi kokeilemaan ekaa kertaa rengasta ja pussia. Molemmat oli heti hauskoja juttuja ja muutamalla toistolla pussi meni jo tosi pienellä reunan nostolla. Renkaan läpi oli myös tosi kliffaa pomppia edestakaisin. Vähän tehtiin myös paukutteluleikkiä alumiinikeinulla eikä räminä haitannut mitään 🙂 Myös metallinen puomi oli hassunhauska. On se Norppa eri etevä pikkurakki! Oikea kosmopoliitti, joka paikassa kuin kotonaan 😀

Sunnuntaina oli hyvä lähteä reippaana viiden tunnin yöunien jälkeen Maunulaan etsintätreeneihin. Nemo sai toimi vastuullisessa tehtävässä maalikoirana ja lopuksi Nep sai etsiä Novan. Noviksen eka jälki meni vähän sekavissa tunnelmissa, kun kolme isoa (ainakin kokoa riiseni) vapaana juossutta koiraa törmäili Novan ympärillä 😦 Onneksi eivät olleet aggressiivia, toisin kuin minä, grrrrr! Nemo kuitenkin löytyi. Toinen jälki oli 150 metriä pitkä ja se meni jo sujuvammin. Kyllä se Novasta vielä etsijäkoira tehdään 😀

Pallottelua lauantain treenien jälkeen.

Pallohulluuden ensioireita?

Mikäs siellä menee? Paimenpartio valppaana.

 

 

Nova 3 kk

Paljon onnea 3 kuukautta vanhalle Novalle 😀 Painoa on noin 7 kiloa ja korkeutta noin 37 senttiä.