Neljä vee ja Porvoosta, päivää!

Ensin suurensuuret onnittelut jo neljä vuotta tänään täyttävälle Nemolle! Enpä olisi vuonna 2008 uskonut, mihin kaikkeen 1500 grammaa meille tullessaan painanut nappisilmä meidät vielä johdattaisikaan 😀 Mitäs kaikkea me ollaankaan testailtu? Tämänhetkisten kisalajien eli agilityn ja tokon lisäksi Nemppa on nuuskutellut jo reilu pari vuotta hajutunnistuspuuhissa. Nyt olisikin tarkoituksena treenata enemmänkin tätä lajia, mutta siitä jäljempänä lisää… Nemo on tutustunut myös paimennukseen, mejään, ”vesipelastukseen”, hakuun, rally-tokoon, näyttelyihin ja koiratanssiin. Kaikkeen se on ryhtynyt innosta puhkuen, kuten kunnon turboshelttisen kuuluukin 🙂

Paljon onnea kapteeni-Nemolle, hip hip hurraa!

 

 

 

 

 

 

 

Onneaponnea myös eilen Porvoossa Etsijäkoiraliiton hajutunnistuksen loppukokeen onnistuneesti jäljestäneelle Novalle. Koejälki oli 30 min vanha ja 400 metriä pitkä. Maastona oli läheltä Porvoon keskustaa (Linnankoskenkatu tms) lähtenyt ulkoilutie, joka jatkui metsäpolkuna. Kovin tarkkaa sepustusta jäljen etenemisestä en voi valitettavasti antaa, koska loistokas suuntavaistoni jäi matkasta 😛 Nomppa siis joutui/sai työskennellä hyvinkin itsenäisesti. Minun hommani oli lähinnä taas selvitellä liinaa puiden ympäriltä. Jälkikäteen seuraaja-Lauralta kuultuna Nova oikaisi ekan kulman ohi ja jäi pyörimään hetkeksi kallion päälle. Hyörinnän toki itsekin huomasin. Mutta jälki löytyi ja homma jatkui melko joutuisasti. Lopun 50 metriä Nova meni vauhdilla ja maalikoiran ilmaisu oli selkeistä selkein, kun Nop nousi tönöttämään mangustiseisontaan 😀 Nyt siis nenät kohti treenirinkiä, jee!

Loppuun vielä pakollisia lomailukuvia. Viime viikolla käytiin koko perheen voimin Suomenlinnassa. Loma on jees piste com.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauttamatka oli ”kamalan stressaava kokemus”.

 

 

 

 

 

 

Nättipoika-Nemppa ❤

 

 

 

 

 

 

 

Myös mökillä ollaan piipahdettu pikaisesti.

 

 

 

 

 

Nep kuiskuttelee poikien juttuja!

Tosimiehen jäljestysharkat ja erilaista aksaa

Nova teki keskiviikkona miehen työn, kun käytiin jäljestämässä Vihdissä Salmen ulkoilu- ja luonnonsuojelualueella. Kartalla alue rannan tuntumassa näytti normikuusimetsältä ja Jaana lähti Sara-koiran kanssa suunnitellusti maaliin. Maaliin päästyään Jaana kuitenkin soitti, että maasto oli osoittautunut paljon hankalammaksi kuin oli tarkoitus, notta tuleeko hän pois ja vanhennetaan uusi jälki? Ajateltiin kuitenkin, että mennään nyt eikä meinata 🙂

Maasto todellakin oli aika karmaiseva. Veteläpohjaista risukkoa, pitkin poikin kaatuneita jättiläiskuusia ja lähes pystysuora mäki, vai pitäisikö sanoa jyrkänne. 400 metriä tuntui vähintään neljältä kilometriltä. Alkuun Nova olisi halunnut pulahtaa uimasille, mutta sitten alettiin hommiin ja hyvin alettiinkin! Nomppa työskenteli ihan hurjan hienosti, itsenäisesti ja eikä ottanut ihan kirjaimellisesti perässä vedettävästä ohjaajasta yhtään häiriötä vaan puksutti jäljen päällä. Jouduin tosi monta kertaa pysäyttämään sen, että sain liinan irti puskista tai kammettua itseni puiden yli/ali ja raahauduttua mäkeä ylös, mutta Novaa ei haitannut vaan se lähti ”jatka hommia” -käskyllä tassu lipassa eteenpäin. Se osasi myös käyttää järkeään hankalassa maastossa edetessään, mikä on hajutunnistukseen perustuvassa jälkiduunissa tärkeää. Maali oli mäen päällä, hyvällä mustikkapaikalla. Ilmaisu tapahtui tällä kertaa jo hippasen aiemmin (30 m), guut guut! Hienosti tehty Nompalta, etenkin kun tyyppi täytti vasta vuoden ja on tehnyt vain kymmenisen jälkeä!

En muista, olenko täällä blogissa muistanut mainostaa, että Nemo on päässyt kunnolla aksailemaan, vaikka itse olen ollut nivelongelmainen. Jatkan siis edelleen itsekin agilityä Nemon kanssa, mutta lisäksi Nemon kartturiksi on uskaltautunut samaa seuraa edustava Jenna, joka on ollut lainakiituria vailla. Ihan parin treenikerran jälkeen tämä parivaljakko vetelee jo suvereenisti kolmosten ratoja. Jenna osaa olla jämäkkä ja vikkeläkinttuinen ja yhteistyö näyttää muutenkin pelaavan oikein hienosti eli tästä vauhtikaksikosta varmasti kuullaan vielä 😉

Tässä Team Jenna&Nemon eilinen pomppurata ja muutama kuva samoista treeneistä.

 

SM-hienosäätöä ja jäljestystä Järvenpäässä

Tossutassu-Nemo on päässyt puuhailemaan pariin kertaan SM-järkässä ALO-liikkeet läpi. Ekassa kehässä siis on hihnaseuraaminen, liikkeestä seisominen ja hyppy. Tokassa satsissa vapaana seuraaminen, liikkeestä maahan ja luoksetulo. Paikkamakuu et luokspääst ihan ekana. Tässä lyhyitä huomioita treeneistä, keskittyen fiilispuoleen 🙂

Luoksepäästävyys: Pikkulinnut kertoivat, että Mösjöö Shemeikka on kiinnostunut myös hammaskalustoista, joten pari kertaa on Nemppa saanut esitellä niitäkin. Lähinnä mietin, että nouseeko Nep seisomaan, kun se näytelmiin on opetettu näyttämään hampaat peppu ilmassa, mutta ei istuminenkaan ole tuottanut ongelmia.

Paikkamakuu: Ei varmaan mitään erityistä, en ainakaan muista 😀 Eilen Viikin treeneissä oli ainakin tosi ryhdikäs.

Seuraamiset: Ihan kuin seuraamisen paikka olisi parantunut, kun olen yrittänyt luoda hyvää fiilistä reippailla käskyillä ja iloisella naamalla? Kontakti on ainakin ollut huomattavasti parempi. Käännöksissä olen yrittänyt muistaa hidastella.

Jäävät: Seuraamispätkässä eilen hidastelua, muuten suht varman oloiset. Seisomisessakaan ei ole nyt ilmennyt ristiaskeleita vasemmalle 😉

Luoksetulo: Vauhtia riittää, perusasennossa sen takia vähän löysyyttä. Torpström voi kuulemma rokottaa liian vauhdikkaasta luoksetulosta, hmph! Mutta me ei anneta sen haitata 😀

Hyppy: Rauhoittunut huomattavasti. Eilen tarjosi merkkiä, kun jatkopalat oli ihan tosi vieressä…

Fiilis und vire: Vaihdellut ihan superhuipusta oikein kelvolliseen 🙂 Täydellistä vireen lässähtämistä varten on varalla ”katos mikä täällä on!” -fiilistelyhömpöttely 😛 Valmis-sanan jälkeen on ollut ympärille pälyilyä, katsotaan auttaako pieni täsmätreeni.

 

Sitten jatketaan Novan jälkitreeneillä Järvenpään linja-autoaseman viereisessä metsikössä. Jäljellä oli pituutta n. 300 metriä ja se sisälsi yhden kulman. Nomppa teki tosi reippaasti ja itsenäisesti töitä. Siitä oikein huomaa, kuinka itsevarmuus lisääntyy jälki jäljeltä. Kulma oli jäljen loppupäässä ja risteyksen toisen haaran tsekattuaan Nova oikein lennähti jatkamaan jälkeä pitkin itseriittoinen ilme naamallaan. ”Mä niiin tiedän mihin mennään!” Se on kyllä hauska treenikaveri tässäkin lajissa! Kulman jälkeen asiaankuuluva loppukiri ja metsästä tupsahdettiin pian asfalttitielle. Reippahasti tien yli, vasemmalle ja kappas – siellähän etsittävä jo olikin, keskellä jalkakäytävää! Ilmaisu tapahtui turhan läheltä, matkaa maaliin oli ehkä 20 metriä. Mutta tätä voidaan hioa myöhemminkin, kun ilmaisutapa on silti varsin selkeä. Vajaan parin viikon päästä on seuraavat treenit ja loppukokeen aikakin on jo alustavasti sovittu. Hui!

Chillailua ja vauvajälkeä

Viime viikon loppupuoli ja alkuviikko ovat menneet sairastellessa, joten koirillekin on tullut pakkolomaa harrastuksista. Onneksi tässä lähettyvillä on useampi paikka, missä pojat voivat juosta vapaana, koska jo sadan metrin kävely on tällä hetkellä työn ja tuskan takana kuumeen ja yskän takia 😦 Muutaman valokuvan olen ottanut joutessani:

Nova ottaa aurinkoa 😀

Notta mitähäh?

Nepsu ottaa poseerauksen Hyvin Vakavasti. Siitä saisi joku koiratarvikelafka väsymättömän mainosmallin 😛

Kiven päälläkin on kiva posettaa!

Nova on saanut tehdä elämänsä ekat ihmisjäljet. Jäljillä on ollut pituutta n. 30 ja 40 metriä. Nop on jäljestänyt tarkasti ja innokkaasti. Aina sitä vaan yllättyy positiivisesti  pienen ihmemiehen kanssa puuhastellessa 😀 Mitään makkararuutua en alkanut tekemään, kun ajattelin, että Novalla on jo nenä ”auki” ID-jäljestystreenien takia ja oikeassa taisin olla. Tokalle jäljelle tuli kulmakin, kun takapiha on sen mallinen, etten olisi saanut pidempää suoraa enkä tässä kunnossa pystynyt oikein kauemmaskaan mennä. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuumehöyryissäni annoin myös naapureille (lisää) ihmeteltävää, siis lihapullakylvön lisäksi. Ajattelin, että käytän Nemon pissillä ja teen Novan jäljen ”vanhenemaan” samalla ovenavauksella. Nemppari paikkamakuuseen ja minä ihan nopeasti käyn kävelemässä jäljen. Siinä minuutin aikana ehdin UNOHTAA, että Nepsu on mukana ja jäin katselemaan takaisinpäin kiertäessä takapihan kesäkukkien taimia ja muuta hyvin tärkeää. Kun sitten tulin kulman takaa, ihmettelin yläkerran naapurin hieman vaivaantunutta tervehdystä ulko-oven edessä. Raukka oli joutunut kampeamaan itsensä ja treenikassinsa melkein kirjaimellisesti Nemon yli, jonka olin fiksusti laittanut makuuseen suoraan ulkoportaiden alle 😀 Mutta pointsit Nepsulle, joka makoili tyytyväisenä portinvartijan paikallaan. Ja onneksi meillä on mukavat naapurit…

Monitoimimiesten treenailut

Tälle viikolle onkin mahtunut jos jonkinlaista aktiviteettia. Torstaina käytiin Ojangon ulkokentillä tokoilemassa ja vähän Novan kanssa myös aksailtiin. Nemon toko-ohjelmistossa oli ruutu, metallinouto ja luoksetulon pysäytykset. Ruutua ei olla taas hetkeen otettu ja sen huomasi. Aika läheltä piti lähettää, että Nep osasi hakeutua oikeaan paikkaan. Mutta sitten kun ainstaini taas hiffasi ruudun idean, niin meni huomattavan hyvin. Eka metallinouto tapahtui pitkin hampain ja ravilla. Toka ja kolmas olivat jo reippaammat. Nemon treenien huippuhetki oli luoksetulon pysärit, jotka olivat tosi säpäkät. Pari kertaa otin pallopalkalla pysäytyksen ja kerran läpijuoksun eteenpäin lentävällä pallolla. Vikaksi kokonainen liike.

Nopsukka pääsi ensin harjoittelemaan takaaleikkausta ja päällejuoksuja. Keinu käveltiin myös muutamaan kertaan ja palkkasin on-offista ja keinun pamahtaessa takaisin. Tokopuolella otettiin ruutua odottavalla lelulla (lelun paikantamisongelmia, pitää kokeilla kirkkaammalla lelulla), luoksetuloa ja seuraamista. Nova jaksoi kivasti keskittyä, vaikka oltiin juuri aksailtu 🙂

Perjantaina Nemo pääsi ensin Tamaran käsittelyyn eli fysioterapiaan. Nep oli hyvässä kunnossa ja erityisesti selkä oli erityiskiitosten arvoisessa kondiksessa. Pientä kireyttä hauiksessa ja lanteen alueella, mutta kaikenkaikkiaan terve kaveri. Seuraava tsekkaus syksyllä. Nemo oli jälleen kerran helppo ja rauhallinen asiakas 🙂

Illalla Nova pääsi vielä agiliitelemään (ollaanpas me ahkeria!) ja tokon vapaavuorolle. Oli huono keli, joten aksailtiin tällä kertaa sisällä. Suurempana teemana oli oikeastaan vain puomin on-offeilla pysyminen. Minimuuria Nova sai myös kokeilla ekan kerran. Pientä putkia ja hyppyjä sisältävää rataa tehtiin myös, mutta säästeltiin voimia vielä tokoa varten. Nova sai huilia autossa mun perustokoryhmän ajan. Vapaavuorolla otettiin ensin paikkamakuu. Kävin palkkaamassa minuutin kohdalla ja kehuin muutaman kerran. Peilin edessä otettiin pari seuraamispätkää, kun Sanna teki Saran kanssa vieressä juttuja. Parit onnistuneet luoksetulot ja liikkeestä maahanmenot. Pitäisi muistaa treenata maassa pysymistä, kun kovin helposti pompsahtaa istumaan. Nova keskittyi kivasti, vaikka ympärillä kanssakouluttajat tekivät vauhtiliikkeitä ja palkkailivat leluilla. Tykkään kyllä hirmuisesti treenata tutussa seurassa sikinsokin, että koirat tottuvat kaikenlaisiin häiriöihin samallakin kentällä.

Lauantaina vuorossa oli ID-jäljestystä Novan alkeiskurssin muodossa. Etsittävänä oli Viuhti-bc ja paikkana Viikin kampusalue eli häiriötä oli jonkin verran. Jälki oli tuore, reilu 400 metriä pitkä ja se oli Novan eka asfalttijälki. Alussa Nova hieman hämmentyi alkuhajusta ja hyöri jäljen alulla. Kuitenkin se lähti oikeaan suuntaan matkaan ja eka kulmakin meni reippaasti. Lumikasassa piti vähän pyörähtää 😀 Kulman jälkeen työskenteli tosi itsevarmasti ja reippaasti. Seuraava kulma meni pikkupolkua jyrkkää mäkeä ylös. Nova kävi tsekkaamassa 10 metriä ennen kulmaa mäen päällä, mutta päätti silti mennä vielä alas. Ylös mäkeä mentiin kaupunkilaisittain rappusia pitkin, jotka olivat vähän oikean kulman jälkeen. Ilmavainulla Nopsu pääsi takaisin jäljelle ja loppupätkä meni taas vauhdikkaasti. Sillä on kyllä edelleen hyvä meininki ja nenä tuntuu toimivan tarkasti. Itsevarmuuttakin tulee pikkuhiljaa yhä enemmän. Toivottavasti päästään nyt keväällä useammin jälkihommiin, kun ei enää kylmät kelitkään estä nuuskupuuhia 😀

Sain Marialta meidän viimeviikkoisen hyppyradan videon. Kiitoksia kuvaamisesta! Tämä rata oli meidän nopein (etenemä 4.31 m/s), mutta videolta huomaa, että sekunteja voisi typistää monestakin kohtaa. Ja ohjaaja voisi opetella juoksemaan 😀

Etsintätreenit jatkuivat

Venähtäneen talvitauon jälkeen päästiin jatkamaan Novan kanssa syksyllä aloitettua etsinnän alkeiskurssia. Paikka oli Ruskeasanta Vantaalla. Maalissa oli Viuhti-bc. Maasto oli metsäpolkua (aloitus parkkipaikalta) ja pituutta jäljellä n. 300 metriä.

Koska tauko oli pitkä ja Nova vielä niin vauva, otettiin muistinvirkistykseksi aloitus näkölähdöllä. Novalla oli kova into päästä jäljelle ja alku meni melko vauhdikkaasti. Koska Nop on niin kiltti ja nöyrä, se kyseli pariin otteeseen katseella, että ”onks tää okei, voiks näin tehdä?”. Annoin sen kuitenkin tehdä omat päätöksensä eikä se pitkäksi aikaa tosin jäänyt empimään vaan jatkoi omatoimisesti matkaa. Jäljen ainoa kulma (Y-risteys) meni tosi vauhdikkaasti ja vähän kulman jälkeen Novalle itsellekin tuli hetkellinen ”Oho, mitens mä tänne päädyin” -hetki. Se kävi tsekkaamassa itsenäisesti Viuhdin pannasta alkuhajun uudestaan (fiksu poika), palasi pari metriä takaisinpäin ja uusintatsekkauksen jälkeen jatkoi reippaasti matkaa. Nop ilmaisi Viuhdin parinkymmenen metrin päästä.

Ensi kerralla otetaan vielä tuore jälki ja jos se menee hyvin, niin sitten on vuorossa 30 min vanhennettu. Hyvä tatsi Novalla tuntuu olevan hommaan. Itsevarmuutta itsenäisiin ratkaisuihin iän myötä, niin hyvä tulee 🙂

Nemon kanssa tehtiin Viuhdille kahden kilsan jälki taajamassa. Nemo oli hyvin ylpeä vastuullisesta maalikoiran tehtävästään 😉

Etsinnän toka kerta

Novan hajutunnistuksen alkeiskurssin toinen kurssikerta ja kolmas jälki sujui varsin vauhdikkaasti 😀 Matkaa jäljellä oli 150 metriä ja maalissa Viuhti-bc. Paikka oli Hakuninmaan entisen katsastusaseman viereiset metsäpolut.

Nova lähti alkuhajun jälkeen vauhdikkaasti etenemään. Jopa niin vauhdikkaasti, että minulta lipesi ote liinasta ja Norppa sai kokea hetkellisen vapaudentunteen 😀 Kilttinä poikana se jäi venailemaan metsäpolkujen risteyskohtaan ja liinan kalastelun jälkeen matka jatkui häntä pystyssä ja pikkukirsu topakasti maassa. Varsin ammattimainen ote jo jäljestykseen.

Novallakin tuntuisi olevan selkeä ilmaisutapa, hyvähyvä. Viuhti ilmaistiin parinkymmenen metrin päästä. All in all, tosi hieno suoritus taas pikkukundilta. Vähän tuli kesken jäljen kakkahätä ja sammalikossakin piti pyörähtää, mutta ehkä nyt kolmikuiselle tämän voi sallia 😛 Se on kyllä hauska treenikaveri, kun se ottaa treenit jo tosi tosissaan. 9 kg virallistärkeilevyyttä 😀

Nemo sai nauttia maalikoiran tärkeästä tehtävästä Viuhdille. Hyvin meni 😉

 

Agietsintäviikonloppu

Tälle viikonlopulle oli varattu tarpeeksi aktiviteetteja. Perjantai-iltana oltiin Nemon kanssa Matti Levannon koulutuksessa Ojangossa. Treenit olivat tosi hyvät, harmi vaan että olin niin väsynyt, ettei ajatus oikein luistanut tai töppönen noussut. Kontakteihin olen tosi tyytyväinen ja piilossa olevat putkensuut ei haitanneet edes pimeässä 🙂 Välistävetoja pitäisi jaksaa treenata tai lähinnä omaa ajoitusta.

Lauantaina molemmat koirat pääsivät siisteihin sisätreeneihin Sporttikoirahallille. Nemon kanssa tehtiin hankalia keppikulmia, imu oli hyvä 🙂 Nova pääsi kokeilemaan ekaa kertaa rengasta ja pussia. Molemmat oli heti hauskoja juttuja ja muutamalla toistolla pussi meni jo tosi pienellä reunan nostolla. Renkaan läpi oli myös tosi kliffaa pomppia edestakaisin. Vähän tehtiin myös paukutteluleikkiä alumiinikeinulla eikä räminä haitannut mitään 🙂 Myös metallinen puomi oli hassunhauska. On se Norppa eri etevä pikkurakki! Oikea kosmopoliitti, joka paikassa kuin kotonaan 😀

Sunnuntaina oli hyvä lähteä reippaana viiden tunnin yöunien jälkeen Maunulaan etsintätreeneihin. Nemo sai toimi vastuullisessa tehtävässä maalikoirana ja lopuksi Nep sai etsiä Novan. Noviksen eka jälki meni vähän sekavissa tunnelmissa, kun kolme isoa (ainakin kokoa riiseni) vapaana juossutta koiraa törmäili Novan ympärillä 😦 Onneksi eivät olleet aggressiivia, toisin kuin minä, grrrrr! Nemo kuitenkin löytyi. Toinen jälki oli 150 metriä pitkä ja se meni jo sujuvammin. Kyllä se Novasta vielä etsijäkoira tehdään 😀

Pallottelua lauantain treenien jälkeen.

Pallohulluuden ensioireita?

Mikäs siellä menee? Paimenpartio valppaana.

 

 

Etsintätokokuvia

Sain sähköpostissa kuvia elokuisesta HESY:n Koirakarkelot-tapahtumasta, jossa Etsijäkoiraliitto on ollut mukana menossa ja myös me Nemon kanssa kahteen otteeseen. Meidän hommana on ollut esitellä tokohommia ja erityisesti arkitottista. Lopuksi ollaan kevennetty tunnelmaa pienellä temppuosiolla. Kuvissa mukana myös Laura ja Roihu, joiden kanssa toko-osuus pidettiin 🙂

Kuvat: Claudia Erälahti

Sssssseuraa!

Nytten paikka – OK!

Häiriömakoilua. Ei kovin hankala arvata missä suunnassa minä seison 😉

Roihu menee, Nemo jää.