Normiviikko, ei mul mitään

Toivepostaus Kirsiltä, tack! Pari vielä takataskussa, mutta lisää saa esittää 😀 Esittelyssä siis meidän normitreeniviikko. Tosin kulunut viikko nyt ei ihan täysin normi ole, mutta menkööt kun vanhojakaan ei jaksa muistella.

Maanantai: Rakennusetsintää Hertsikan pommisuojassa. Novalle mietintätehtäviä ja pimeitä käytäviä. Nemolle pieni pimeä käytävä ja laatikkolöytö 🙂

Tiistai: Rakennusetsintää Bombassa Herttoniemessä HSKH/Hepeko-seurassa. Uusia maalimiehiä, joskin hyvinkin tuttuja muiden lajien puolelta. Nompalle pari umpipiiloa (kaappia), joista yksi pimiässä kellarissa. Nemo pääsi ekan kerran yläkertaan kurvailemaan.

Keskiviikko: No olisko taas rakennusetsintää 😛 Bombassa viikkotreenit. Umppareita edelleen, nyt modattuna. Kaksi piiloa ihan lähekkäin ja vika pimeässä kellarissa. Nemolle pari maalia keskikerroksessa.

Torstai: Tokon voi-ryhmän kisaharkat. Kaverina ylienerginen mustavalkoinen, kun töissä meni myöhään ja kaappasin vaan koirat himasta lennosta. Tosin onnistumisiakin tuli, joten plussan puolelle jäätiin 🙂

Perjantai: Lepopäivä. Käytiin pellolla vaan juoksemassa.

Lauantai: Tuulin ja aussieiden kanssa tottistelemassa Viilarissa. Nova teki juoksuisen Helmin jälkeen, meinasi mennä nenä maahan useampaan kertaan. Hyppyeste oli jäiden keskellä, joten sitä ei pystytty käyttämään. Liikkeestä istumista, maahanmenoa, seuraamista, noutoa ja pari eteenmenoa oli ohjelmassa. Lisäksi vielä tikkaita, kun oli ”stoppiapua”.

Sunnuntai: Uuden paikan treenit Vantaalla. Rakennusetsintää suljetussa homekoulussa. Mustavalkoinen oli ääreishieno ja vailla itsesuojeluvaistoa 😛 Normi meno siis. Paitsi että tällä kertaa en pahemmin itse mokaillut 🙂

Ketteriä kundeja kuvissa

Sunnuntaina ehdin pitkästä aikaa Ojankoon ja seuraksi saatiin Novan pikkuveli Nasu. Ensin Nemo sai leikittää Nasua, jonka jälkeen Nova pääsi ketteryysesteille ja tokihan pikkubroidinkin piti päästä kokeilemaan. Reippaita pikkumiehiä molemmat 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koiranpäiväkuvia

Ihan ensiksi myöhästyneet Koiranpäivä-onnittelut kaikille neliraajaisille!

 

 

 

Keväisten ilmojen innnoittamana kamerakin on taas päässyt mukaan lenkeille eli loppuun vino pino näpsyjä menneeltä viikolta:

Tokoa kuvin

Tiistaina käytiin Katin ja paimentimien kanssa ulkokentillä tokoilemassa ja näistä treeneistä löytyy ihan todistusaineistoa. Kuvat (c) Kati Savukoski

Olisko tää hyvä niinku näin?

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyörähdys ruutuun!

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarkkaporkkana hyppynoudossa.

”

 

 

 

 

 

 

Toko on kontaktilaji”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Metrimakkara seuraa 😀

 

 

 

 

 

 

 

Pieni koira, iiiiso ruutu!

 

 

 

 

 

 

 

 

Huom! Palautus laukalla! (Mitäpä Nemppa ei tekisi onnistuneen otoksen eteen 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

Ota nyt se samperin kapula!

Kisaharkkailua randomilla

Heviykkösten treeneissä oli taasen vuorossa kisaharkka. Tällä kertaa ei yhtään tiedetty, mitä tuleman pitää koska liikkeet vedettiin hatusta kuten myös suoritusjärkkä. Meidän lapussa luki 1) Hyppynouto, 2) Liikkeestä maahanmeno, 3) Liikkeestä seisominen ja 4) Kaukokäskyt. Kaikille yhteisenä oli paikkamakuu 3 min.

Paikkis: Luoksepäästävyydessä Nomppa pomppasi melkein Tiinan syliin, mutta T. onkin Novan mielestä paras. Itse paikkamakuu oli ihan ok. Ilme rauhallinen ja asento kiva, mutta pää kyllä kääntyili useampaan otteeseen. Ekalla alas ja ylös.

Yksilöliikkeissä oltiin tokana suoritusvuorossa enkä oikein tajunnut/ehtinyt viritellä Novaa, kun piti syödä treenikavereiden ykköstulos-Geishoja. Rankkaa. Kehääntulo siis aika vetelä. Tässä samsung-tasoinen videotallenne (ja kiitos Marjalle avusta, hyvinhän se videointi sujui :D):

 

Hyppynouto: Otettiin superlimaisella vieraalla puukapulalla. Nops pysyi ryhdikkäästi ja lähti säpäkästi. Paluu hitaampi (ajattelin jo, että kohta se pyörittelee kapulaa suussa), mutta ei siis pureskellut ja pa:kin suora. Palautus aika hätäinen.

Liikkeestä maahanmeno (AVO): Videolla näyttää ihan kuin Nova keulisi about puoli koiranmittaa, mutta ei se kyllä mun mielestä niin tehnyt… Hummm. Noh, otetaan tutkintaan. Maihin suht nopsasti (vaiks osaa se vielä nopsemminkin) ja pompsu ekalla ylös.

Liikkeestä seisominen (AVO): Edelleen näyttäisi videolla keulipossulta? Reagoi virittelyihin kivasti (”tehdään toppijuttu”) ja lähti mukaan paremmin kuin edellisessä liikkeessä. T. sanoi, että stoppi oli erinomainen, mutta videolta katsottuna on mun mielestä pieni viive. Tosin juutuubi kyllä valitti, etteivät kuva ja ääni ole synkassa videota ladattaessa, joten ota siitä ny selevää. Noin yleisesti stoppi on parantunut huomattavasti 🙂 Taisi vähän ennakoida loppu-pa:ta.

Kaukot (AVO): Vaihdot kauttaaltaan kivat ja säpäkät, tosin jätössä meni inasen vinoon. Hyvin Nomppainen pystyi tekemään, vaikka ”kaikki kiva” jäi selän taakse ja ovestakin kuljettiin.

Novalle hankalinta tuntui olevan ”Tiina-häiriö”. Koko ajan piti vahdata, että mitä T. tekee, heilutella häntää ja muikistella. Flirttailu tosin tapahtui vain liikkeiden välissä, hommat tokkiinsa hoidetaan eka. Mutta siirtymiä pitää siis muistaa edelleenkin tehdä, etenkin tuttujen toimiessa liikkureina. Pari vaimeaa piippaustakin kuului jonkun liikkeen alussa ja toisen lopussa (hyppynouto ja liikkeestä maahan?). Soo-soo. Mutta kaikenkaikkiaan oli kiva fiilis olla junnun kanssa hommissa 🙂 Vire pysyi tasaisena ja tietynlainen henkinen kypsyminen alkaa näkyä Nomppaisen tekemisissä.

Hyvän mielen treenit

Kurvailtiin tänään Ojankoon kuvailemaan ja tokoilemaan. Hurjan hieno sää ja treenitkin taisivat olla teemalla ”kaikki onnistuu”. Eli hjuva fiilis!

Nova:

Nomppaisella kävi flaksi ja se pääsi lennosta paikkamakuilemaan Nelli-kääpiövilliksen kanssa. Olin suurimmaksi osaksi piilossa ja tsekkailin peilin kautta. Huomauttelin pari kertaa pään kääntelystä agiliitelijöiden suuntaan.

Seuraaminen ok. Nomppa selvästi ennakoi taaksepäin lentävää palkkaa (ottaa sivusuunnassa etäisyyttä), joten palkkailin vaan namilla etutaskun kohdalle. Tekniikkatuokion jälkeen otin koemaisen seuruun. Juoksussa taisi vähän edistää.

Ruutua eri kulmista ja etäisyyksiltä. Taitaa olla yksi Nompan suosikkiliikkeistä 🙂 Loppua en edelleenkään ole ottanut…

Jäävistä seiso ja maahan. Molemmat hyvät ja nopeat.

Tasamaanoutoa peilin edessä. Kerran liikutti etutassua heitettäessä, josta hyi-hyi ja kapulan hakeminen poies. Loppu-pa on aikas vino.

Johonkin väliin otin suoran luoksetulon. Vauhti oli aika kova, mutta hiljensi perusasentoon tullessa eikä törmäillyt.

Loppuun vielä tunnaria – agiputken kautta. Novan intohimoisen suhtautumisen agilityyn tuntien vähän hurjimusidea, mutta mitäpä vielä, Nomppainen suoriutui ihan loistavasti! Ei edes palikat lennelleet 😀  Käytin hallin ”harmaan boksin” kapuloita.

Ketjuttelin muutamia liikkeitä (ehkä jäävät + luoksetulo, seuraaminen, hyppy + jotain?). Palkkautui tosi kivasti kehuista ja välitkin mentiin nätisti ”mennään yhdessä” -käskyllä. Niin ja oli ihan hipihiljaa, vaikka kierroksia tuntui olevan tasaisesti aika paljon.

Nemo:

Ruutu: Vahvistelin vaan stoppia.

Liikkeestä istumista taas peilin edessä. Tosi söpö eikä kertaakaan jäänyt seisomaan 🙂

Hyppynoutoa puukapulalla: Vinoja ja suoria heittoja. Yhdessä vinossa yritti taas hipsutella ilman paluuhyppyä, mutta seuraavassa osasi jo korjata linjan itse.

Metsku: Nemppainen ei jostain syystä meinannut bongata kapulaa, löysi kylläkin joka kerta. Palautus pikaravilla. Eiköhän se laukkakin kohta jo löydy…

Luoksetulon stoppeja jostain reilusta 20 metristä. Ekalla yrityksellä olis varmaan juossut läpi tai pysähtynyt tosi hitaasti, jos en olis heittänyt palloa. Tokalla yrityksellä stoppi vaikutti jo paremmalta.

Tunnari oli kans aika kiva. Otettiin n. 13 metristä ja alkuvauhti oli taas melkoinen, mutta nenä laskeutui hyvin hommiin. Takaisin myös laukalla. Palautuksessa muisti pyöräyttää kapulaa suussa vasta just ennen luovutusta. Pitääkin tehdä vielä pidemmällä matkalla, kun tuntuu sopivan Nemppaiselle hyvin 🙂

 

Ennen ja jälkeen treenien pojat pääsivät juoksentelemaan Ojangon pelloille. Koska sää oli hieno, pääsi kamerakin ulkoilemaan.

 

 

Pääsiäistreenailut

Onpas ollut mukavata päästä treenaamaan ulos ilman että nakkisormet jäätyy alle aikayksikön. Kuran määrä on tietysti ihan järkyttävää, mutta sou not! Viikolla käväistiin pääsiäishoppailureissulla Tallinnassa, josta sain tuliaisina jonkun ihmeellisen niveltenkolotusnuhataudin. Parit treenit jäi välistä, mutta onneksi ollaan nyt parina aamuna/iltana päästy jo puuhastelemaan. Löysin (muistini syövereistä) kivan uusvanhan treenipaikankin muutaman minuutin automatkan päästä, missä on just hyvin tilaa ja häiriöitä (paikallisille tiedoksi, notta kyseessä on Oulunkylän urheilupuiston parkkis, osoite ehkä Käskynhaltijantie 11 tms).

Nemon treeneistä muutama huomio:

– Ruutu (VOI): Stoppi alkaa taas löytymään. Onhan se ollutkin taas kadoksissa hetken 😉 Viime treeneissä tein kahdella kentän vastakkaisilla reunoilla olevilla ruuduilla (vähän lomittain) kuuntelutreenejä. Tein ensin yhden, jonka jälkeen heti toisen, jolloin eka ruutu jäi siis lähtöpaikasta katsottuna sivulle. Ei mennyt pikkumies halpaan 🙂

– Tunnari: Oon tehnyt sekä omilla että molempien Sannojen vaihtiskapuloilla. Ei eroa. Nemppa työskentelee jo varmemmin, mutta palautus tulee useimmiten ravilla ja rouske kuuluu 😉 Tosin jo parin pitotreenikerran jälkeen edistystä on palautuksenkin kanssa tapahtunut. Vimpalla treenikerralla tein ensin pohjalle muutaman ruudun, joiden jälkeen heti tunnari. Kapulat ruutunauhan edessä. Pyh ja pah, minähän en lankaan mene!, tuumasi Nemppainen. Lähtövauhti on mukavan säpäkkä.

– Metsku: Tähänkin on tullut jo vähän potkua. Lähtö reippaalla laukalla, mutta palautuksessa vasta puolessa välissä ravista laukalle. Mutta kun Nempan ilme näyttää jo kivalta, niin en vaatimalla vaadi nopeampaa, vaan biletetään puoliraveistakin 🙂

– Kaukot: Uskallankohan sanoa, että takajalat alkaa täyden matkankin päästä pysyä 90-prosenttisesti paikallaan m-s-vaihdossa? Nyt varmaan seuraavalla treenikerralla Nemppa loikkaa metrin eteenpäin 😛 Tekniikka ei ole mitenkään täydellinen, kun Nemo vaanii kuin paraskin bc ja vaihdot on suht jähmeitä, mutta pidän kaukojen tänhetkistä tilaa ehdottomasti työvoittona. Self high five!

– Luoksari: Ai kamala 😀 Tätä ei olla tehty ”miesmuistiin” ja sen kyllä huomaa. Stoppi ei valu kun sitä ei ole olemassakaan. No okei, pallokuuri on aloitettu ja alustavia tuloksiakin jo nähtävissä. Mutta paljonpaljon toistoja vaan! Maahanmeno onneksi parempi ja sivulletulokin ok.

Novan treenit:

– Tunnari: Myös Nomppaisella mennyt kivasti eteenpäin. Liikkurin kanssa pitäisi tehdä useammin ja häiriöitä lisätä. Mutta periaatteessa kisatunnari alkaa olla ok.

– Ruutu (VOI): Aika jees. Paikka tuppaa muuttumaan, mutta kehänauhojen sisällä anyways. Stoppi ok. Loppuakin varmaan pitäisi ottaa…

– Seuruu: Aika häiriöherkkä liike vielä. Alun nuokkuminen työn alla. Sivuaskeleet ok.

– Jäävät: Paljon erotteluja, ei ole mennyt lankaan 🙂

*****

Treenailujen vastapainoksi kävästiin tänään Falkullan kotieläinpihalla treffaamassa kaikennäköisiä farmielukoita. Paikka oli ihan tupaten täynnä, jouduttiin parkkipaikkaakin tovi etsimään. Ulkotarhoille sai ottaa koiratkin mukaan, joten stadilaiskundit pääsivät haistelemaan maalaisaromeja. Aika villi meininki siellä kyllä oli, kun itäisen rajanaapurin turistien lapsukaiset lähestulkoon kiipeilivät kilien karsinoihin ja loimitettavan hevosen ympärille kerääntyi hetkessä kymmenpäinen lääppijälauma. Ja luonnollisesti vierailevat koiratkin kuuluivat turistien mielestä samojen ”koske ilman lupaa” -sääntöjen piiriin. Eipä tuo sinällään mitään, mutta ehkä hippasen överiksi meni eräs vaahtosammutin, joka oli huomaamatta vaappunut halailemaan Nomppaista ja kun satuin katsomaan alas, niin pikkujannu tökki peukalollaan Novaa SILMÄÄN!!! Pointsit kyllä Nompalle, jonka ilmekään ei värähtänyt – tosin minä kyllä siinä vaiheessa ärähdin ja äitikin löysi tiensä kekseliään lapsukaisensa luokse. No mutta, silmä on paikoillaan ja noin muuten hauska reissu 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PEKO-alkutestissä

Tänään käytiin Novan kanssa meille ihan uudenlaisessa jutussa, nimttäin Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirien järjestämässä alkutestissä, jossa katsottiin, onko koirakko pelastuskoiraksi soveltuva. Homma järjestettiin Hepeko:n raunioradalla Herttoniemessä.

Sosiaalisuutta katsottiin sekä vieraiden ihmisten että koirien näkökulmasta. Koirien piti sietää toisiaan  rivissä parin metrin säteellä, jonka suhteen ei luonnollisestikaan ollut ongelmia Nomppaisen kanssa. Erään sakemannin ura tosin loppui ennen kuin oli edes alkanut, kun se riehui jo ennen testin alkua täysin hallitsemattomasti ja räyhäsi niin ihmisille kuin koirillekin – ja erityisesti Novalle! Nomppainen ei onneksi ottanut mitään paineita vaan ignoorasi öykkärin.

Seuraavaksi tuomari kävi kättelemässä ohjaajan ja rapsutteli koiraa. Ihanne oli, että koira pysyisi sivulla hyppimättä, joten otettiin Novan kanssa homma tokon luoksepäästävyystreeninä. Peppu jopa pysyi maassa 🙂 Sosiaalistumisen jälkeen parinkymmenen metrin päässä laukaistiin starttipistooli ja sen jälkeen käveltiin n. 5 metriä laukauksen suuntaan ja kuunneltiin toinenkin pamaus. Laukausten kanssa ei mitään ongelmaa. Tämän jälkeen toinen ihminen teki vielä kättely/luoksepäästävyyskierroksen uudestaan. Edelleen peppan pysyi alhaalla. Lopuksi kannettiin koiraa kymmenisen metriä ja käytiin kiipeilemässä ritilärappusilla ja -tasanteella. Nomppahan on sertifioitu sylikoira, joten kantaminen oli kiva homma. Ritiläviritys näytti sen verran huteralta, etten itse lähtenyt kiipeilemään, mutta hyvin Nova selviytyi ilman mammaakin: muutama porras ylös, kiepsahdus tasanteella ja samaa reittiä alas 🙂

Meidät siis toivotettiin tervetulleeksi mukaan pelastuskoiratoimintaan ja maastokauden alkua odotellaankin jo innosta puhkuen! Saatiin ihan diplomikin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppupäivän voikin sitten ottaa levon kannalta 🙂

Kisaharkkailua

Tällä viikolla molemmat pojjaat pääsivät harkkailemaan tokokoetunnelmissa. Yhteistä treeneille oli, että mentiin soitellen sotaan, kun Novan kisaharkat unohdin ja Nemon taas oli tarkoituksella koutsien puolelta ylläri liikkeiden ja suoritusjärkän puolesta.

Nova:

Annoin Tiinalle ja Mirjamille vapaat kädet päättää neljä liikettä meidän puolesta. Mentiin siis kehään ihan uunoina.

Hyppy (ALO): Tätä liikettä ei ollakaan otettu aikoihin (olisko edellisissä kisaharkoissa, ehkä?), joten hyvä että saatiin tehdä liikkuroituna 🙂 Oikein kiva. Pysyi paikoillaan, ei ennakoinut, kiva stoppi jne.

Suora luoksetulo: Matkalla oli merkkejä, joista yhtä oli pakko tsiigata ja hidastella vähän. Pa muistaakseni vinohko.

Liikkeestä maahan: En muista, että olisi ollut mitään erikoista. Loppu-pa:ssa Nomppa hilaa pepun etutassujen viereen, joten pitäisi muistaa jäädä itse tarpeeksi eteen, ettei näytä huonolta.

Seuraaminen (ehkä about AVO-kaavio): Tämä olikin ”suurhäiriöiden” takia astetta hankalampi. Meidän hikariryhmäläisistä Ruu ja Vicky olivat tehtailleet viikonlopun aikana ykköstuloksia, joten matala agipöytä notkui herkuista – ja pöytä oli kehässä 😀 Ei Nomppa kilttinä poikana herkkuja ratsannut, vaikka olisi varppina tehnyt mieli. Kaavio alkoi ja loppui pöydän vierestä. Alku oli suht ok, vaikka Novasta olikin hankalaa jättää herkut selän taakse (jätätti, kontakti tippuili). Muistaakseni käännökset vasemmalle ok, täyskäännös löysä. Paluumatkalla pöydän viereen oli vielä avattu pop up -takkikauppa (Maria diilasi näpsäkän näköisiä huomioheijastinrotseja), eikä Nova oikein tiennyt, että missä välissä liike loppui kun kaula pitkällä jo kurotteli ihmisten ja herkkujen luokse varsin tuhmasti. Pitää siis muistaa treenata niin herkkuhäiriöitä kuin ilakoivia ihmisiäkin 😀

 

Nemo:

Perjantaina VOI-EVL-kurssin ekalla kerralla oli siis neljän yksilöliikkeen (3+1) kisaharkka. Oltiin ekana suoritusvuorossa ja Nemppaisella aika kierrokset katossa 😀

Hyppynouto: Alku tosi säpäkkä, mutta tuhmuliini kiersi paluuhypyn. En oikein ehtinyt/tajunnut reagoida siihen mitenkään, kun Nemppa kyllä yleensä korjaa vinotkin heitot.  Varmaan vaan joku aivopieru?

Seuraaminen: Alku hyvä ja dynaaminen. Täyskäännös löysä, hitaassa käynnissä kontakti tippuili, peruuttelu kans aika sekava. Mutta muuten semmoinen iloisen nemomainen seuruu 🙂

Tunnari: Ei olla Nemon kanssa otettu kai yhtään kokonaista liikkuroitua tunnaria ja palautus on kanssa aika kesken. Mutta haluttiin elää vaarallisesti ja otettiin koko liike. Hitsi, että Nep lähti lujaa kapuloille! Ajattelin, että nyt se varmaan räjäyttää vaan kapulat eri ilmansuuntiin ja kaappaa jonkun suuhunsa. Mutta ei, stoppasi hyvin kapuloille ja työskenteli keskittyneesti. Vähän kyllä tökki vieraita, mutta toi oman. Tosin sylkäisi sen jalkoihin ”tos on, pidä hyvänäs” -fiiliksellä ja oli menossa ratsaamaan seuraavan suorittajan (?) tunnarikapuloita, jotka olivat odottelemassa kasassa meidän takana. Luovutus siis työn alle 😉

*tauko*

Luoksetulo tai ruutu: Valitsin luoksetulon, kun halusin nähdä, pysähtyykö Nemo olleskaan. No joo, kyllähän se pysähty tositosi valuen, hipsutellen ja jättikäsiliikkeellä. Maahanmeno ok. Ei kuulemma nykinyt tms. kun kävelin kauas, kauas pois. Loppu-pa vino. Pysäytys siis vaihteeksi tehotreenin alle 🙂

Istuminen (1 min?): Kiva 🙂

Paikkamakuu (EVL-tyyliin, 2 min): Meni naapurin käskystä maahan, nostin pannasta ylös (”Yhyy, taas mamma hakkaa!”) ja uusi käsky maahan. Lösähti ökömökönä lonkalle, mutta pysyi ok. Jotain nuuskimista ja ehkä asennon parantelua (enemmän vielä lonkalle?). Omalla käskyllä ylös.

 

Perjantain pikaiset

Taas päivitystä pukkaa! Somebody stop me! Tänään meidän ei pitänyt treenata, mutta äkillinen tokomania iski, joten käytiin raapaisemassa pikaiset Ojangossa.

Nova treenasi eka ruutua. Otettiin eka suht läheltä, oikean paikan löytyessä ”top”, naksu ja pallo lensi. Täydestä matkasta sama homma: enemmän hakemista ja peruuttelua, mutta paikka löytyi joka kerta. Pari vauhtiruutua salaa ruutuun laitetulla pallolla. Lopuksi merkiltä (n. 7 metrin päässä) ruutuun. Hauskaa oli molemmilla 😀

VOI-luoksarissa lähti eka hipsimään perään eli pitää pysymistä vahvistella. Stopit ok, seisomisessa jotenkin loikkasi sivulle (ennakoi palloa?). Peilin edessä jääviä sekaisin, ensin meinasi lähteä mopo keulimaan ”valmis”-käskystä, mutta malttoi korjauksen jälkeen mielensä. Yhdessä maahanmenossa ei mennyt kyynärpäät maahan.

Hyppynoutoa metskulla ja puulla. Puukapulalla alkaa olla tosi kiva, metalli (omakin) snadisti ällöttää. Yhdellä kerralla, kun heitin tosi vinon, lurjus yritti oikaista suoraan kapulalle, mutta tajusi itsekin mitä tuli tehtyä, kun ”höpshöpsötin” (kuulostaapa kukkahattuilulta ;)). Niin ja yhdellä heitolla heitin metskun suoraan päin estettä niin että kuului kamala kolahdus, mutta eipä se Nomppaista kiinnostanut.

Nemo pääsi myös ensin ruudun kimppuun, onneksi tosin vain kuvainnollisesti 😀 Aikalailla samat systeemit kuin Novan kanssa. Vauhtiruuduissa Nempalla on kyllä hurja vauhti, siinä olisi moni borderskollie kateellinen 😛 Mulla on ollut itsellä vähän ”ruutuangstia”, mutta taitavien poikien ansiosta se ei enää ole niin pakkopullaa.

Seuraamista peilin edessä. Ihana fiilis, vähäsen poikitti. Zeta kokonaisena, järjestys i-m-s. Istuminen ja maahanmeno hyvät, seisomisessa liikutti etutassuja kun kiersin taakse. Otin kerran etupalkalla ohituksen, toimi tosi hyvin. Loppuun vielä hyppynoutoja. Vähän on Nempallakin metskuällötystä tauon jäljiltä, kun palautteli ravilla ja kerran tiputti (!). Molemmille siis metallisulkeiset luvassa 😀