Ei uutta auringon alla

Meilläpäs on harvinaisen hiljainen syksy, kun Nomppainen on vieläkin jumissa 😦 Jalan revähdys on kunnossa, mutta selkä vetää uudelleen jumiin tosi herkästi. Ennen tätä äksidenttiä Nova oli siis hutkitutkitusti vetreä eli mistään vanhoista jumeista ei ole kyse. Noh, mutta samaa vanhaa virttä lainatakseni: parempaan päin ollaan silti menossa ja potilaan olo on omasta mielestään faaaabulous 🙂

Nemo on edistynyt tokon Voivotteluiden kanssa. Kapteeni on kyllä niin hauska treenikaveri, kun siinä yhdistyy hillitön hassuttelija ja totinen torvensoittaja ❤ Annanpäs tässä vielä ilmaisen treenivinkin: Jos koiranne ällöää metallikapulaa, niin kannattaa vaihtaa se överi-isoon, niin siitä tuleekin tosi kiva 😛 Näin ainakin shelttilogiikalla.

Loppuun vielä pari utuista kuvaa lähipellolta söpöstä seurakoirasta: 

 

Potkapäivitys

Tässä on nyt semmoiset 1,5 kuukautta paranneltu Novan revähtänyt muskelia ja verytelty jumiin mennyttä selkää. Sanna on käynyt duunaamassa akupunktiota n.1-1,5 viikon välein ja apu on ollut huomattava. Sanna the Magic Needle 🙂 Viime viikonloppuna tosin tuli paranemiseen takapakkia. Oltiin häiriökoirakkona rauniokokeen tottiksissa, kun häiriökoira oli joutunut peruuttamaan osallistumisensa eikä paukkukestävää sijaista meinannut löytyä. Hommamme käsitti ympyrän kävelyä henkilöryhmässä ysimillisen laulaessa ja ruohonleikkurin säestäessä eli ihan toipilaalle sopivaa ajanvietettä. Valitettavasti vaan eräs kilpailijoista ei ollutkaan hallinnassa ja se juoksi härkkimään Novan perspuolta, kun käveltiin poispäin. Ei onneksi saatu lisäreikiä kotiinviemiseksi, mutta väistöliikkeiden takia Nomppa meni aivan superjumiin. Tiistain hoitokeikalla jalasta löytyi uusi ”knööli” ja selkänikamien välit oli lukossa. Nova on reagoinut hoitoihin hyvin, joten toivotaan, että tästäkin takapakista selvitään suht nopsasti 🙂

Häiriökoirana sumuisena aamuna

”Pikkuveljen” sairastaessa Nemon päässyt tokoilemaan, raunioille ja kettisesteille. Tokossa aloitettiin vuoden ohjattujen treenien tauon jälkeen suoraan kisanomaisella ja Nemppa yllätti olemalla n. 72,5 prosenttisesti kilttimies. Ruudussa houkuttelivat ruudun viereen joltain tippuneet namit ja seuraamisessa se vapautti itseään käännöksissä. ”Oho, se jatkukin vielä”. Raunioilla ollaan jo lisäilty haukkuilmaisua maalimiehille asti. Kettisesteet on kivoja. Tikkaissa pitää tukea takapäätä ja pituus tehdään poikittain. Pöytiä ei olla tehty ja se on kyllä itselleni ihan perisynti, koska Nompankin kanssa ne ”unohtuu” aina 😀

Kuvituskuva männä kesältä. (c) Isabella Fagerström

Loma jatkuu

Kesä vietettiin aika leppoisasti, ei treenattu liikoja vaan lenkkeiltiin, mökkeiltiin ja uitiin. Me kaikki taidettiin tykätä aikalailla 🙂

Elokuussa palailtiin takaisin treenisorvin ääreen. Uutuutena aloitettiin Heidi Levanderin raunioryhmässä HSKH:n riveissä ja täytyy sanoa, että olen tosi tyytyväinen. Paljon uusia treeniajatuksia, kiva jengi ja hyvää fiilistä 🙂

Tosin nyt näyttää valitettavasti siltä, että syyskausi jää kovin tyngäksi. Nova kaatui 1,5 viikkoa sitten metsälenkillä pahan näköisesti. Sille ei kuitenkaan alkutärskyn jälkeen jäänyt mitään vaivoja – tai niin ainakin luulin. Viime torstaina ihmettelin varsin ponnetonta suoritusta raunioilla, mutta pistin sen vaativien treenien piikkiin. Nyt kuitenkin viikonloppuna Nomppa oli niin surkeana Kuusankosken raunioilla, ettei jäänyt epäselväksi se, että jossain on nyt pakko olla vikaa tai kipuja. Heidi koplasi koiran läpi ja vasemmasta polvesta tuli reaktio. Arjessa ei siis ole ollut mitään ontumisia tms, ainoastaan rasituksen yhteydessä vaisua käytöstä ja Novalle erittäin epätavallista paineistumista ja hommien kesken jättämistä.

Saatiin onneksi aika ortopedi Piia Marttiselle Apexiin eiliselle. Polven vierestä, sisäreiden syvien lihasten alueelta löytyi mojova revähdys, jonka kevytkin koskettelu sai pikkumiehen kiljahtelemaan kivusta 😦 Lihas muljahteli ällöttävästi sormen alla, hyrrr… Myös koko alaselkä oli jumissa/venähtänyt, muttei ihan niin pahasti kuin jalka. Polvi, kinner ja selkä oli luustokuvissa edelleen priimakunnossa 🙂 Potilas-Nomppainen oli niin kovin reipas ja kiltti kivuista huolimatta.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa minimissään kuukauden remmilenkkeilyä (”voi kestää paljon pidempääkin”) ja riekkumiskieltoa höystettynä tulehduskipulääkkeillä. Lisäksi toki fyssaria ja akupunktiota. Onneksi ei siis sattunut vielä pahemmin, vaan selvittiin ”vain” pehmytkudosvaurioilla ja Nompasta pitäisi tulla vielä oiva menopeli 🙂 Toivotaan, että revähdys käyttäytyisi kiltisti ja paranisi nopsasti. Lisäksi omistajalle toivotaan pitkää pinnaa, vaikka Nova nyt onneksi onkin helppo arjessa ja sen pää kestää pitkätkin lepojaksot (jaa mitenniin kokemusta…) 😀

 

Odotellaan kuvauksiin pääsyä, uni maittoi jo 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kankku edestä ja sivusta, ei luustomuutoksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös selkä sai edelleen terveet paperit.

3-vee!

Pieni Nova-mies täytti eilen jo kolme vuotta, hui! Suuret onnittelut myös muille maagisille Secretmoor’s-sisaruksille 🙂

Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut turhankin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita 😀 Toisaalta pieni puupää on ollut niin mahdottoman reipas ja hieno harrastuskaveri, ettei paremmasta väliä.

Hip-hip-hurraa!

 

Minimies n. 3 kk kesällä 2011 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

Sama meno vieläkin. Ja Nemo on edelleen sitä mieltä, että ”pikkuveli” on niin pentu, että sille pitää leikkialistua ❤

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja tätäkin harrastetaan myös tänä päivänä. (c) Satu Tuomela

 

 

 

 

 

 

 

Nomppa kuuntelee tarkkaavaisena Pekka Korrin koulutuksessa syksyllä 2011. (c) Satu Tuomela

 

 

 

 

 

 

 

Maaliskuussa 2012 olikin jo näin kreisinhurja meno 😀 All time feivörittikuvan otti myös Satu T.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja nykyään ollaan näin komeita ja fotograafisia! 

Iso kiitos!

Eilen oli astetta jännempi päivä, kun kirjuri joutui/pääsi jaarittelemaan väitöskirjansa sisällöstä. Parin tunnin hiostelun jälkeen kuuluivat taikasanat siitä, että väitöskirja on hyväksytty eli tästä lähin saan taas nauttia vapaa-ajasta ja virallisimmissa yhteyksissä kirjaimista FT/PhD nimen edessä.

Koska treenikaverit ja koirapuolen ihmiset yleensäkin ovat tsempanneet ällistyttävissä määrin matkan varrella, haluan antaa juuri teille suuret kiitokset avusta, tsempeistä ja onnitteluista. Olette ihkuja!

 

Tämän virallisempaan poseen ei mitenkään kyennyt 😀

 

Mikä kesä?

Pari päivää sitten sanottiin, notta ”huh hellettä”, mutta nyt ollaan niinku ”missä villasukat”. Mutta eipä tuo mittään, säällä kuin säällä on hjuva fiilis päällä.

Kirjurilta pamahti polvi muutama viikko sitten, joten mitään karatepotkupitoista toimintaa ei olla päästy tekemään. Ja silti ollut taju kiire, kuis ny näin? Polvi teipattuna oon käynyt hortoilemassa mm. peko-treeneissä. Ollaan oltu hurjan reippaita ja tehty myös jälkeä ja esineruutua. Jäljellä totesin, että mitään apunameja on ihan turha laittaa, kun ne vaan nostaa liikaa ja nelivedon aivotoiminta lakkaa kokonaan 😀 Esineruutu on Novan mielestä hurjan hauskaa. Ja oikeastaan ohjaajastakin, kun ei tartte ite juosta 😉

Eilen mentiinkin semmoiseen paikkaan treenaamaan, että sus siunatkoon ja oksat pois! Paikkana nimittäin oli maailmanperintökohteemme (myös treeniryhmän vierailun jälkeen) Suomenlinna. Homman ideana oli partioida melkoisen isolla alueella. Meidän alue oli puolet Susisaaresta, lähtöpaikka Ehrensvärdin haudalta. Koska oltiin sairrraan nopeita, niin saatiin peräti kolme löytöä. Vettä vihmoi vaakatasossa, mutta se ei Nomppaa haitannut vaan se oli superhyperfiiliksissä. Niinkin fiiliksissä, että se päätti leiskauttaa parin metrin hypyn linnoituksen tokan kerroksen ikkuna-aukosta sisään… Onneksi siinä kohdin oli leveät ikkuna-laudat, koska pudotusta olisi ollut useampi metri. Lentoharjoittelua ja omatoimista ankkalammessa uimista lukuunottamatta reissu oli tosi onnistunut ja Suomenlinnasta näki ihan uudenlaisen puolen 🙂

Märkä pieni etsijä poseeraa ”kiven sisällä” Suokissa. 

 

 

Hellekeleillä käytiin poikain kanssa kroolailemassa. Molemmathan on aikamoisia uimamaistereita, joten polskuttelu kuuluu jokakesäisiin vakioharrastuksiin. Itsekin uskalsin heittää talviturkin.

Nemppa suhtautuu myös uimiseen intohimoisella otteella. Miksi mennä veteen kun voi aina hypätä?

 

 

Ja muistakaahan kaiken treenin ja hälinä keskellä relata ja katsella vaikka auringonlaskua. Nova näyttää mallia:

 

Mitä saisi olla?

Vaikka tämä puoli blogista päivittyy laiskasti, niin silti blogiliikennettä tuntuu olevan varsin mukavaisesti. Kiitokset teille 🙂 Hiljaisuus johtuu lähinnä siitä, että koska treenit kirjataan toiselle puolelle, niin niiden jälkeen ei jääkään mitään kerrottavaa 😀 Töihin-treeneihin-nukkumaan kun on se tavallinen arkinen kuvio.

Koska en ole vielä tätäkään puolta kuoppaamassa, niin kysynkin teiltä suoraan arvoisat lukijat, niin tutut kuin tuntemattomatkin, että mitä te haluaisitte lukea? Kuvia, arkikertomuksia, yleiskoontia treeniteemoista, paatostelua Tärkeistä Asioista vai ihan jotain muuta? Vinkkejä saa laittaa kommenttiboksiin, maililla tai vaikka ihan irl 🙂 Huonoja ehdotuksia ei ole, on vain laiskoja bloggaajia!

Tässä nyt vaikkapa alkuun lenkkikuvia viime viikolta.

”Smile and the world will smile with you – or run away!”

Hiipivä raja(tila)collie ja tuccajumala.

Hevosvoimia

Mielessä on ollut jo pidempään vähän isompaan ”treenikassiin” eli automobiiliin vaihtaminen. Pikkuisessa C3:ssa kun vaivasi aikamoinen tilanahtaus. Hopealuodin seuraaja löytyikin tuurilla (ja vähän faijan suhteillakin) melko pienellä vaivalla. Uusin tulokas tottelee nimeä Jean-Pierre Shampanjavispilä ja hän edustaa Picasso-mallista Shitikan tilaihmettä. Oikein on näppärä vehje 🙂

Näppärän aasinsillan kautta toisenlaisiin hevosvoimiin: Viikonloppuna lähdettiin tyttöjen kanssa hummailemaan Haukankallio-tallille edukkaalla Citydealilla. Allemme saatiinkin reipashenkiset turboahdetut pollet, joilla menohaluja riitti ja kun jotkut random-pirkot jättivät saapumatta, niin saatiin mennä omistajafrouvan kanssa ihan keskenämme vauhdikas maastokierros Hausjärven lumikuorrutteisissa metsissä. Que bueno!

Niin touhukasta valmistautumista, ettei kamerakaan pysynyt mukana menossa! Kuvassa varsin humoristisesti nimetty Pikku Tuima (säkä 158 cm), pippurinen suomenhevosfröökynä. Kaikki kuvat: Satu Tuomela

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Team Toppa edustavina.

 

 

 

 

Yksi heppa, kolme ratsastajaa? Heli ja Tiina muuntuivat matkan aikana hobbiteiksi 😀

 

Tuima kertoo mielipiteensä mokomasta reissusta, byööörgh!

Paukuttelua (lis. video)

Uusivuosi meidän hoodeilla meni sotamaisissa tunnelmissa. Tuntuu, että joka vuosi paukuttelijoita on enemmän heti meidän ikkunan alla puistossa ja että paukkuja kuuluu pidempään ja pidempään. Nähtiinpä, onneksi ikkunasta, maantasolla räjähtänyt jättiraketti n. 30 metrin päässä meiltä. Varmasti kamalaa paukkuaroilla, kun yhä vieläkin poksahtelee silloin tällöin 😦 Onneksi omat vaikkukorvat eivät olleet moksiskaan edes pahimman paukkeen aikana. Joku satunnaistäti tuli lenkillä jopa kehumaan, kuinka rauhallisesti pojjaat paukkeen ottivat. Vaikka ne onkin paukkuvarmoja, niin pahimman sotatilan aikana en niitä ulos vie. Mielestäni vastuulliseen koiranpitoon kuuluu, ettei vie niitä tilanteisiin, jossa loukkaantuminen olisi todennäköistä. Äänivarmuuden voi testata myös sisätiloissa, kun ikkunalasit helisee iloisten tulitusten tahdissa…

Uudenvuoden aaton ”juhlintaa”. Party on!

Novan kanssa ollaan tehty myös ekat paukuttelutreenit peko-kokeita ajatellen. Kuten oli oletettavaa, se ei moisille pikkupoksautuksille viitsi korvaansa lotkauttaa 🙂 Alla videonpätkää ampumisista, toivottavasti toimii Dropboxin kautta linkitettynä.

https://www.dropbox.com/sc/kn9di76091kprpt/V5vIl_xUIm

Varsin hassu ollut tämä talvi, kun on päässyt treenailemaan ulkona tokon, kettiksen ja haun parissa. Ollaanpa me menossa vielä raunioillekin. Me gusta! ”Oikea” treenaaminen on maistunut varsin makoisalta Nompan sairasloman jäljiltä. Osan opitusta Nomppa on iloisesti unohtanut, mutta onneksi kertauskin on hauskaa. Ja mm. kettisesteiden kanssa ollaan jopa edistytty. Nova on turhankin innostunut (kaikenlaisista) esteistä, joten maltista on yritetty saada valttia, ettei paikat mene koheltaessa rikki.

Kun tuo Dropbox näyttää ainakin itselle linkit kiltisti, niin lisään tähän vielä toisen pikkuvideon Novan tikkaiden suorittamisesta. Vikalla puolalla jarrunami, joka tuntuisi toimivan hyvin. Ilmeestä näkee, että kierroksia on edelleen runsain mitoin, mutta jonkinlainen tolkku sentään jo mukana 😉

https://www.dropbox.com/sc/ehpxz1z5hh6zlc0/ZiQq6yUN_k

Nemokin on päässyt harrastamaan ketteryyttä. Pikkumies on ihan fiiliksissä, vaikka silläkään ei älyn valo aina loista kovin pitkälle 😀 Innovatiivisuutta kuitenkin riittää, kuten allaoleva kuva mielenkiintoisesta merkin suorittamisesta osoittaa:

Joulun toivotukset

Oikein rentouttavaa joulua ja tsemppiä ensi vuodelle kaikille sukulaiskarvakorville, treenikavereille ja muille blogin lukijoille 🙂