Eilinen vietettiin (yllättävän) hyvässä säässä kotiraunioradalla. Treenattiin Tampereelta tulleen ID-jälkiryhmän kanssa, jossa mukana oli Novan kasvattaja Heidi äiti-Mantan ja sisko-Pennin kanssa. Penni oli ekan kerran raunioilla ja suoriutui uusista haasteista hienosti. Kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa, ihan samoja eleitä ja ilmeitä. Käyttäytymisessäkin paljon samaa, vaikka Penni onkin pippurisempi painos veljestään 🙂 Lisäksi mukaan lähti täältä Helsingin päästä Johanna reippaiden heelerpoikien kanssa. Kiitokset kaikille hauskasta päivästä! Pitää ottaa uusiksi 🙂
Meille oli varattu sekä rauniorata että rakennusetsintätalo-Bomba koko päiväksi, joten pystyttiin jakaantumaan kahteen porukkaan ja siten saatiin tehtyä useampi kierros. Ja välissä toki kunnon evästauko 🙂 Lopuksi vielä ammuttiin niin Novalle, Pennille kuin Mantallekin ja kaikki ottivat ampumiset erittäin coolisti. Nemokin oli tottakai meiningeissä mukana piällysmiehenä, makkaravahtina ja leikkisetänä (ja piti senkin kanssa ottaa joku pikkutreeni, mutta unohtui – hupsista!).
”Wuhuu, nyt mennään!”
”Heheh, raunioilla on kivaaa!”
”Nuuh, nuuh, ei oo kyllä tuolla…”
”Tuollaaaaah!”
”Hngh, täältä pääsee vielä lähemmäksi… Ehkä…”
”Täällä pelastuskoira-Nomps, onks kaikki okei?”
”Sit jos sinä nakkii…?”
Tasapainolautailua.
Puuhkahäntä pystyssä kohti uusia seikkailuja!
Ei maha mittään, kivaa on ja kuola valuu 🙂
Äitille hali ❤ Nova on edelleen Mantan lellipoju 🙂
Pusipusi!
Penni viilettää 🙂
Puuhkahäntä vol. 2.
Virallinen potretti.